Så som i Himmelen

Kävin elokuvissa. Ihastuin mahdottoman paljon elokuvaan ”Niin kuin taivaassa”. Kaipaan kertomuksia ja tarinoita, joissa on alku ja loppu. Sekä sanomaa myös. Tässä ruotsalaisten elokuvassa oli ainesta moniin mietteisiin. Löysin tietysti Kristus-hahmon (kanttori - kapellimestari) ja Magdalan Marian ( ihastuttava kaupan kassa). Elokuvan kirkkoherra oli kunnon fariseus ja reppana. Jos hän kuvaa Ruotsin kirkon ( tai Suomen kirkon?) oikeita pappeja, niin voi kauhistuksen kanahäkki. Papin rouva taas oli ihan ihmisen oloinen ja viisas nainen. Jos hän kuvaa Ruotsin kirkon papinrouvia, niin pappien perheissä on toivoa.


Elokuva käsitteli lähimmäisen rakkauden vaikeutta, perheväkivaltaa, seksuaalista ahdasmielisyyttä, puhumattomuutta ja lapsuudessa saatuja haavoja. Elävä kertomus ihmiselämän kauneudesta ja kauheudesta. Tietysti elokuva oli ( kyynisten ja kauneudentajun kadottaneiden ammattiarvostelijoiden mielestä) ylipitkä ja laskelmoitu itketyselokuva, mutta missä sitä olisi parempi itkeä, rentoutua ja haaveilla kuin elokuvissa. Elokuvan musiikki ja teemalaulu ovat malliesimerkki siitä, kuinka erilaiset musiikkityylit mahtuvat samaan elokuvaan, kun on taitava ohjaaja.

Kävin elokuvissa… Totta puhuen kahdesti! Kysyin vaimoltani: ’Olenko vähän lapsellinen?’

Hän kysyi takaisin: ’Ai vähän?’

Jeesus kanssasi, ystävä.

Siunausta ja vapauden kokemista kevään keskelle.

Käy elokuvissa. Älä luota arvostelijoihin.

Heikki Linnavirta, kirkkoherra