Tuomiokapitulit ja piispat Seurakuntalaiset
ja erityisesti kirkon työntekijät ovat ottaneet tavaksi valitella
sitä sun tätä tuomiokapituleihin. Hyvä kun saa valitella
ahdistustaan myös kirkon herroille, mutta jotakin kertoo tuomiokapituleista
ja sen jäsenistä lisääntynyt tarve valitella.
Tässä muutama kommentti, neuvo ja muistutus isokenkäisille
ihan ilmaiseksi.
Tuomiokapituliin on helppo valittaa,
kun tietää, että sieltä tulee
aina se ymmärtäväinen, myötäeletyn ja sielunhoidollisen
tuntuinen vastaus. Lisäksi tämä vastaus on helppo tulkita
kymmenellä eri tavalla. (Sitä saa mitä tilaa, kun tilaa
hurskaita lauseita).
Asessorien, tuomiorovastin ja
piispan poppoo ei välttämättä ole
ymmärtänyt tehtäväänsä kollegiona. Tehtäviä olisivat
mm. kirkon lain ja järjestyksen mukaiset selkeät päätökset,
ohjeet ja ratkaisut, eli kirkon hallinnointi! Sielunhoidollinen ja ylivarovainen
tapa ymmärtää kaikkea on tehnyt tuomiokapituleista asiantuntemattomia
sielunhoitoyksiköitä, jotka tuhlaavat aikaansa tehtäviin,
jotka eivät heille kuulu.
Ja piispan rooli ja tehtävä: ’Piispa johtaa hiippakuntansa
hallintoa sekä valvoo seurakuntien ja pappien toimintaa’ (KL
18 § 1). Hallinnointia ja johtamista, Raamatun, Kirkkolain ja Kirkkojärjestyksen
tuntemista…Tätä piispan tulisi tehdä.
Olisiko ryhmätyönohjauksen paikka tuomiokapituleissa? Ja vielä loppukommentti
silloin tällöin julkisuudessa esiin tulevaan onnettomaan toivomukseen
tai odotukseen: ’Piispan pitäisi olla sielunhoidollisesti
suuntautunut’. Olisiko valitusten määrä tuomiokapituleihin
vähäisempi, jos hiippakunnan papit ja muut duunarit löytäisivät
terapeuttinsa ja sielunhoitajansa oman työyhteisön ulkopuolelta?
Piispan tulee olla hallinnollisesti pätevä uskovainen pappi.
Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra
Iso Ps. Kirjoitin tuon yllä olevan kommentin kökkölehti
Kotimaan mielipidesivulle. Keskustelin Malle vaimoni kanssa niitä näitä autossa
matkatessamme ja siitä johduimme puhumaan TV uutisesta, jossa
oli kerrottu valitusten tekemisestä tuomiokapituliin. Yllä siis
siitä tuumailuja
hallinnon ja sielunhoidon eroista.
Tärkeintä on tietysti ’valittaa aina
korkeimpaan’,
niin kuin eräs ystäväni vanhainkodissa toisteli vähän
usein koettuaan tulleensa huonosti kohdelluksi. Tuo ’Korkein’ myös
noteeraa valituksemme ja auttaa meitä -ihan
oikeasti- löytämään uutta voimaa, taitoa ja
tyytyväisyyttä elämään.
Ja tuo Korkein ei odota vihaisia, tuohtuneita, tulikivenkatkuisia kirjeitämme,
ei sähköpostia, ei haasteita eikä oikaisupyyntöjä.
Vain kädet ristiin ja huokaus: ”Herra Jeesus, auta!”
Tämä on tehokkaampi osoite, kuin ’Herra Piispa’ tai ’Kunnioitettu
Herra Tuomiokapituli’. Suosittelen siis nöyrää ja
aitoa rukousta Jeesuksen puoleen kaikille marmattajille, katkeroituneille
ynnä ylpeille kristityille, jotka luulevat kaipaavansa
oikeudenmukaisuutta, kostoa ja verta kentälle.
Jeesus kanssasi, ystävä. Ota iisisti.
|