Passion of the Christ

Mitä saarnasin seurakunnalle Karjalohjalla, joka kiitettävän runsaana kokoontui jokaiseen pääsiäispyhän kirkkoon?

Kiirastorstaina ihmettelin ääneen jumalattomia pappeja, jotka eivät päästäneet piispa Huovista Ehtoollispöytään (Nämä Luther-säätiön fakiirit). Kuinka jotkut voivat olla noin kovia, kylmiä ja tuomitsevia? Mitä Jeesus tekisi ja teki? Sovinnosta ja nöyryydestä siis saarnasin. Ja Jeesuksen tavasta huolehtia ja välittää muista oman kuolinpäivän aattona.

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa puhuin, kuinka ihmiset pitävät ristintapahtumia näytelmänä, jossa voi olla ulkopuolinen. Puhuin myös siitä, kuinka elämässä joutuu kerran jos toisenkin havahtumaan, että ulkopuolisia ja sivullisia ei ole olemassakaan. Me olemme aivan jokainen mukana elämässä. Henkemme kaupalla. Ja se Jeesuksen sana: ’Tänään saat olla kanssani Paratiisissa’. Sen kauniimpia sanoja ei voi kuvitellakaan!

Pääsiäisyön messussa puhuin ilon mahdollisuudesta ja yltäkylläisestä elämästä, jossa saa aina käyttää uutta matematiikkaa: Jeesus ja minä on voittajan puoli. Jeesuksen kanssa aina turvassa, aina tallessa!

Ja 2. Pääsiäispäivän Raamatun kohta on minulle yksi rakkaimmista: Emmauksen tien kulkijat. Puhuin ystävästä, kenen kanssa olisi tällä hetkellä kaikkein mukavin ja tarpeellisin kulkea yhdessä ja jakaa monia asioista. Puhuin myös siitä, miten kaikki ystävyys- ja ihmissuhteet paranevat ja selkeytyvät, kun Jeesus tulee mukaan ystävien joukkoon. Puhuin nykyhetken pyhyydestä eli Jeesuksen läsnäolosta ’tässä ja nyt’.

Väsyneenä ja papinhommat mielestäni hyvin hoitaneena soin itselleni elokuvaillan Helsingissä. Kävin katsomassa tyttäreni Veeran kanssa elokuvan ’Passion of the Christ’. Paljon puhuttu ja arvosteltu elokuva Jeesuksen kärsimyksistä ja viimeisistä tunneista. Rukoustaistelu Getsemanessa, vangitseminen ja kuulustelu. Kärsimys ja ihmisten julmuus, kuolema... Välillä suvantoina muistoja ja kuvia hyvistä hetkistä Jeesuksen elämässä.

Minulle tuo oli tärkeä elokuva. Saarna, jota en koskaan unohda. Tuli sellainen outo olo ja suru: Anna Jeesus anteeksi! Anteeksi, kun olen puhunut sinun kärsimyksistäsi, kiusauksistasi ja taisteluistasi niin kevyesti saarnoissani ja puheissani! Anna Herra anteeksi. Minä olen syyllinen sinun ristinkuolemaasi. Kiitos, kun rakastit minua kuolemaan asti ja sovitit syntini ristinpuulla. Minun edestäni, minun takiani sinä kestit Saatanan kiusaukset ja ihmisten julmuuden. Kiitos Jeesus, kun kestät minua. Pinnallista, heikkoa ihmistä. Herra, armahda minua.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi