Klonkun aarre

‘It came to me my own, my precious! - Se tuli luokseni, omani, aarteeni!’

Klonkku on entinen hobitti, onnellisen kansan jäsen, joka nauttii monista yhdessä koettavista asioista: juhlista, kessun poltosta, työnteosta, hyvästä ruuasta ja juomasta, kalastuksesta, tarinoista, väreistä, luonnosta…Sunnuntailapsi veljien ja sisarien joukossa. Klonkun tuntevat kaikki, jotka ovat katsoneet elokuvan ’Taru sormusten herrasta’ tai lukeneet samannimisen romaanin. Kerran sitten kuvaan tuli kultainen taikasormus, aarre, josta muodostui Klonkun elämän keskipiste. Kaikki muu sai väistyä tuon aarteen tieltä. Ja viimein tuo aarre, sormus, kadotti ja vei tuhoon onnettoman Klonkun.

Himo on valtava voima. Se on kuin riivaaja, joka vähä vähältä omistaa ihmisen, myrkyttää ja täyttää mielen yhdellä ajatuksella: ’Minun on saatava, haluan sen ikiomaksi, minun on omistettava, hankittava… Minä tarvitsen, en voi elää ilman aarrettani. Se tuli luokseni, omani, aarteeni,’

Jeesuksen vertaus Lasaruksesta on kertomus himosta, itsekkyydestä ja ’Klonkun elämästä’. Vaikka myöhemmin haluaisi päästä irti himosta, parantaa elämänsä, auttaa jopa toisia, niin kaikki on lopullisesti liian myöhäistä. Mikä voi olla se meidän kadottava aarre tänään? Onko se niin kunnialliselta kuulostava asia kuin työ? Ei ole aikaa ystäville, ei ole aikaa perheelle, ei ole aikaa itsensä kehittämiseen, koska täytyy tehdä työtä, työtä, aina vain työtä. Jotta saisi hankittua omaisuutta: oman talon, oman auton, oman kesämökin, oman upouuden TV:n ja kotiteatterin, oman säntillisen tavaroiden kyllästämän elämän, jossa on kaikkea muuta, mutta ei sisältöä, koska täytyy hankkia rahaa ja tehdä työtä.

Työn teko on monen hyvätapaisen, edustavan ja arvostetun suomalaisen vaarallisin kadottava asia elämässä. Kun sitten työ vie miehen tai naisen kesken kovimman aherruksen, niin joku toinen jatkaa samassa työssä ja elämä jatkuu muiden kohdalla. Mutta tuo onneton työn tappama, elämänsä turhuuteen hukannut on Jumalansa edessä, ikuisuuden kynnyksellä.

Kun mietit hetken suhdettasi työhön, niin tässä hyvä uutinen lopuksi ja uudeksi aluksi. Sinulle ei mikään ole vielä liian myöhäistä. Olet keskellä parasta Jumalan armon aikaa. Tiedän sen siitä yksinkertaisesta syystä, koska luet näitä rivejä. ‘It came to me my own, my precious! - Se tuli luokseni, omani, aarteeni!’ Varo ettei mikään kadottava, turhanaikainen Klonkun aarre saa sinussa valtaa. Käänny rohkeasti Jumalan puoleen ja usko ihan siltä paikalta ilman rykimistä ja valmisteluja: Jeesus rakastaa sinua. Sinua varten on suunniteltu ja tehty elämä maan päällä ja ikuinen elämä Taivaassa. Näin lupaa Raamattu: ’Kaikille jotka tahtoivat hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi’. Usko ja luota tähän, niin kaikki on sinun. ”Elä enemmän, tee vähemmän!” Se on myös jokaisen tolkussa olevan lääkärin määräys.

Heikki Linnavirta, kirkkoherra