Tanssi - Light Effect

Kirkkotanssi kuulostaa näin lestadiolaispapin ajattelussa melko vieraalta ja sopimattomalta. Johtuuko se lapsuudesta, kun sanavarastossa sana 'tanssi' oli jo syntiä. Pikkusisareni eivät 4 - 5 vuotiaina koskaan tanssineet ilosta. He 'hyppivät'. Näin opimme sanomaan, me vanhemmat sisarukset. Ja sana 'tanssi' toi sitten aina mieleen kevytmielisen matkanteon kohti kadotusta.

Mutta mistä se tanssin paha kaiku oikein tuli? Varmaankin Raamatusta ja Johannes Kastajan kohtalosta. Nuoren tytön kevytmielinen tanssi kun vei Johannekselta pään. Suomen jöröjukka-miesten tanssikulttuuri on tietysti se toinen pahan perusta. Latotansseilla ja muilla karkeloilla on ollut yleensä huonot seuraukset. Viina sai miehiin rohkeutta hakea tyttöjä tanssiin. Ja vauhti ei tahtonut pysähtyä pelkkään tanssin. Itsekin muistan nuorena jumalattomana kollina, että tanssi oli minulle pelkkä välivaihe päästä sänkyyn. Eli tanssi sanalla on minulle - kotiin palanneelle tuhlaajapojalle - jos monelle muullekin uskovalle syystä huono maine.

Nyt pyysin Adventtimessuun tanssiryhmän 'Light Effect'. Tuo Helsingin seudun lukiolaistyttöjen ryhmä tanssi ja kertoi esitysten lomassa uskostaan Jeesukseen. Taitoa ja nuoruuden intoa. Esitys oli julistusta parhaimmillaan uskosta, joka on iloinen asia. Niin iloinen että se näkyi ulospäin jokaiselle. Ja messun yhteydessä tanssi oli erityisesti paikallaan,
koska meidän luterilainen messu on joka viikko täynnä virsiä, rukouksia ja sanoja ilosta. Ja hyvin, hyvin usein sitä saa olla mahtava mielikuvitus ennen kuin sen ilon tunnistaa vanhojen virsien synkistä sävelistä, papin monotonisesta puheesta ja kirkkokansan jähmettyneestä olemuksesta. Eli 'Light Effectillä' oli hyvä kristillinen vaikutus meidän seurakuntaan ja messuun. Ovat tervetulleita toistekin.

Kuningas Daavid tanssi keskellä raittia Pyhän Hengen vaikutuksesta pappien ja kaupunkilaisten kanssa: "Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä. Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat. Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja tanssivan Herran edessä Mikal halveksi häntä mielessään." (2. Sam 6:14-16)

Meidän esikoislestadiolaisten seuroissa olen nähnyt spontaaneja tanssiesityksiä jo lapsuudesta asti. Näitä on vain kutsuttu sanalla 'liikutukset'.

Eli tanssi on mielestäni ehdottomasti jees, kun sen oikein oivaltaa. Puhun nyt kirkkotanssista. En Kummelien 'Riverdance Chippendale' -esityksestä, mikä on kylläkin mainio. Erityisesti soolotanssija Heikki Vihisen osuus.

Hyvää Adventtiaikaa. Valoisaa ja iloista uskon täyttämää viikkoa.

Jeesus kanssasi, ystävä
terveisin Heikki Linnavirta, kirkkoherra