Kirkkoherra Heikki Linnavirran seurakuntakirjeitä karjalohjalaiskoteihin, kesäkarjalohjalaisille ja sinulle.

vuosi:
talvi kevät kesä syksy talvi    
Karjalohjan ihan vaan kirkkaankeltaisessa Pappilassa syyskautta (via hösten) 04

Gods peace (kakskyt viis?)


Millä mielellä syksyyn ja talveen? Itse olen täynnä toivoa. (Tiesitkö että Robinson Crusoen Perjantai nimisellä palvelijalla oli naapurisaarella veli nimeltä Torstai, joka oli ihmissyöjä. Tuolle saarelle rantautui lähetyssaarnaaja Toivo Hurskas, joka opetti Torstaille monia taitoja - myös lukemisen ja kirjoittamisen taidon. Kerran sitten Robinson ja Perjantai saivat pullopostia naapurisaarelta. Kirjeessä luki: ” Torstai on Toivoa täynnä”.)

Mutta ihan oikeasti olen toiveikas taas uuden syyskauden kynnyksellä. Valehtelematta ja monista kivuista huolimatta voin sanoa, että kyllä tuo Jumala pitää meikäläisestä huolta. Ei sitä pitkiä aikoja eteenpäin näe, mutta päivän matka kerrallaan tuntuu aina yhtä hyvältä. Jumala on tässä ja Hän on totta. Mitä muuta sitä oikeastaan kaipaa?

Olen armosta (ilman omia avuja ja hurskasteluja) pelastettu. Täydellisesti kelvollinen Jumalalle, vaikka ihmisille en aina kelpaa. Ja pieniä ihmeitä ja kohtaamisia mahtuu joka päivään. Ja tämä kylä ja seurakunta. Aina uudestaan rakastun karjalohjalaisiin ja seudun kesäasukkaisiin. Ei missään muualla ole näin persoonallista porukkaa, näin tietäväistä ja vaatimatonta. Näin suurisydämistä ja pänkkiä yhdellä kertaa. Kun mietin teitä jokaista, niin haluan ehdottomasti, että meidän ystävyys kasvaa ja rakkaus lisääntyy. Siihen menee ikuisuus. Sen takia toivon ja rukoilen, että me jaamme yhteisen uskon. Sen yksinkertaisen uskon, joka kuuluu Jeesuksen sanoissa ja kutsussa: ’Tulkaa luokseni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon’. Eli kun tulemme Jeesuksen luo, uskomme ja heittäydymme Jumalan armon varaan, niin silloin meillä kaikilla on tuo ikuisuus aikaa kasvaa ystävyydessä ja rakkaudessa.

Minulla on myös huoli, koska pelkään, että joku luulee elävänsä ikuisesti, tai pääsevänsä Taivaan Kotiin jotakin muuta kautta. Vaikkapa omin voimin tai ihmisen hyvyyteen uskoen. Tai idän uskontoja hamuillen. Kuitenkin se yksi tie on niin lähellä ja turvallisena ihan tässä ja nyt. Ja se yksi riittää! Jeesus puhuu sinulle näiden sanojen kautta:

’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.’

Tuo on kutsu, jonka hyväksyminen merkitsee: ”Nyt olen Taivaan kansalainen. Nyt elän ikuisesti pelastettuna ja turvassa. Kukaan ei voi viedä minulta tätä turvaa ja Jumalan lapsen asemaa.”

Tätä toivon Sinulle, ystävä.

Eletään iloa etsien ja ilon pisaroista nauttien. Kun on murheitten ja koettelemusten aika, niin luotetaan siihen, että Jumala pitää huolta ja meidän puolta (Melkein tuli runo).

On kiva vanheta kanssasi, ystävä. Ja senhän me osaamme.

Ps. Kesälomalla olin viikon ihan yksikseni Keravalla! Mainettaan parempi. (Kerava, en minä)

terveisin ”Linnavirta - Heikki Linnavirta”
kirkkoherra

Herran haltuun!


Ps. Mitä lapsille kuuluu? No Veera on kätilönä Lohjalla. Saana hoitajana Sofianlehdossa Helsingissä. Tilda ja Salla opiskelevat Helsingissä ja asuvat Alppilassa (jonne meinasin hakea kirkkoherraksi, mutta sitten en kuitenkaan) Jossu on kouluavustajana meidän kylällä. Matti aloitti lukion ja Maija-Sofia yläasteen. Malle on Tupalassa ja me olemme muuttaneet järjestystä Pappilassa, Mallen ja mun makkari on piispankammarissa. Ihan toimiva huone.