Karjalohjan Möllerin Tuplan (två kapslar dagligen) keltaisessa Pappilassa kesää 04



Rakas veljeni ja sisareni Kristuksessa

Ole rohkeasti Jumalan lapsi. Luota siihen, että pelkkä usko, heittäytyminen, avunhuuto, kaipaus Jumalan puoleen riittää. Sinun ei tarvitse tietää millilleen, kuinka kristillinen kirkko opettaa, kuinka juuri meidän luterilainen vähemmistökirkkomme.

Riittää, kun tunnustat elämän suuren tosiasian: Sinä et pärjää yksin. Et pärjää edes hyvän puolueesi, kotiseutu- tai harrastusyhdistyksesi, perheesi, sukusi tai heimosi avulla. Karjalaisuus ei ole avain onneen. Karjalohjalaisuus ei tuo autuutta. Syntyperäinen stadilainen tai turkulainen…Ei mitään taetta hyvään elämään! Et pärjää, et selviä, ellei Jumala tule lähelle ja pidä huolta!

Ja Jumalan lähelle sinua nyt rohkaisen. Älä odota, että tulet paremmaksi ja saat siistittyä ja korjattua elämäsi edustuskelpoiseksi. Älä odota, että tulet vanhemmaksi ja väsyneemmäksi (’Sitten on aikaa Jumalalle’ -asenteella). Älä odota huomista, koska jo tänään saat elää parempaa elämää, kun niin tahdot. Älä odota huomista, jos haluat tästä hetkestä eteenpäin elää oikeaa elämää, jossa on kiistatta kaikkea enemmän: Enemmän rauhaa, enemmän iloa, enemmän turvallisuutta. Enemmän. Aina vaan enemmän.

Tule lähemmäs Jeesusta. Kaikki on maksettu Golgatan ristillä. Kaikki on sovitettu ja anteeksiannettu 2000 vuotta sitten. Tule ihan itsesi kokoisena Jumalan luo!

Nouseeko mieleesi ajatuksia:

- Mihin sitä nyt tuo pappi taas kutsuu?

- Mihin tässä pitäisi niin erinomaisesti tulla?

- Enkö jo ole tarpeeksi kristitty?

Tule vaikka kirkkoon silloin tällöin! Messu tarkoittaa Ehtoolliskirkkoa. Ehtoollinen on syntisten ja heikkojen ateria. Sen myötä usko kasvaa. Seurakunnan keskellä ihmisiä paranee niin mielen kuin ruumiin sairauksista. Jos haluat enemmän, niin tule meidän heikkojen ja pienten ihmisten joukkoon: seurakuntaan, joka jakaa yhteisen uskon Jeesukseen, tukee ja kantaa, kun on suruja, on hymyssä suin ilon ja juhlan aikana.

Jo toista vuotta olen uskaltanut saarnata lestadiolaisittain tai Lennart Pinomaan ohjeen mukaan: ’Älä valmista saarnaa liikaa, älä kirjoita paperille, vaan julista, mitä Jumala antaa’. Olen julistanut ja huomannut: Kun en enää kirjoita saarnoja ylös, niin sitä ei passaa olla sopimattomia riitoja vaimon, eikä muidenkaan kanssa, koska silloin jää saarna pitämättä. On mahdotonta puhua Jeesuksen rakkaudesta ja rauhasta, jos sydän on täynnä kiukkua ja katkeruutta toisia kohtaan.

Ja on sekin iloa joskus, kun saarnat ovat niin lyhyitä:

Ei puudu selkä eikä kankku,
vaik’ kirkon penkki on puuta - kova lankku.
Hups. Tuli vahingossa runo.
No enempää en niitä puno. Hups taas!
Hepstars… Sehän on bändi.

Siunausta, ystäväni! Jumalan läsnäoloa ja Pyhän Hengen lahjoittamaa mutkatonta eloa ja iloa. Pinnistämättä ja turhia esittämättä. Lepo vaan. Kaiken aikaa tai ainakin hela tiden.

Heikki Linnavirta, kirkkoherra

Mallelta ja rakkailta lapsilta terveisiä