Karjalohjan piispanhiipan keltaisessa Pappilassa vuodenvaihteessa 03



Rauhaa, iloa ja elämän yksinkertaisuutta, ystävä!

Kuuntelen Bo Kaspers Orkesterin 'Bara för din skull' kappaletta ja muistelen Ruotsin aikoja siirtolaispappina. Ja yksinkertaista uskoa ja saarnaa Jeesuksesta, joka pelasti minut juoppoudesta, rikollisuuden tieltä ja ties vaikka miltä. No. Yksinkertaisena pappina koin, että Jeesuksen persoona ja ystävyys on pelastus jokaiselle ihmiselle, ja sitä kailottavat kaikki muutkin papit. Västeråsissa olin pappien hiippakuntakokouksessa tuomiokirkossa iloisella 80-luvulla ja kaikilla paitsi meillä muutamilla suomalaispapeilla oli pingviinipuvut päällä. Messu kokouksen aluksi on paikallaan aina. Myös Ruotsissa. Mutta messun alku oli minulle kauhistus, masennus ja tietysti myös komiikan huippu. Meille ilmoitettiin että olemme todistamassa historiallista hetkeä: Västeråsin piispa tullessaan kirkkoon pitää päässään ensi kertaa aivan uutta piispan hiippaa. Ja siinä se piispa pian tallusteli kellertävä ja kullattu pannumyssy päässä onnellisena kuin naapurin Ville ja monesta penkistä kuului ihastunut hyminä ja kehräys: 'Ooh! Så fin!'

Tuolloin minä kaiketi heräsin pappina ja ajattelin, että joku tolkku se pitää olla kristityilläkin ja näky: Maailma on taistelukenttä hyvän ja pahan välillä. Ei mikään vaaraton leikkikenttä, jossa hyräillään, hyssytellään ja nyökkäillään hyväksyvästi kaikelle mitä tapahtuu.

Vaimoni Malle sanoo, että minusta on tullut kuluneen vuoden aikana jos mahdollista entistä äkkipikaisempi ja kiukkuisempi. Tulistun kuulemma hyvin helposti joka suuntaan. Ja paskat! Sanon minä, rauhallinen ja sanani tarkasti asetteleva pasifisti ja ekoihminen. Itse koen kasvaneeni kristittynä, ihmisenä, eurooppalaisena, suomalaisena, karjalohjalaisena, filantrooppina, filatelistina ja filistealaisena.

Ehkä pelkojeni voittaminen, työnohjauksessa käyminen ja vaimon kanssa vanheneminen näyttää ja kuulostaa siltä että olen hermokimppu kuin kolmannen luokan siankyljys, mutta voi tätä sisäistä rauhaa ja seesteisyyttä. 'Mutta toisaalta' (kuten juristit tapaavat sanoa) Karjalohjan pitäjä elää mielestäni herätyksen etsikkoaikaa. Seurakunta toimii aktiivisesti. Monet kokevat uudistuneensa hengellisesti ja saaneensa vahvistusta uskolleen ja arjessa jaksamiselleen. Joku on myös sanonut löytäneensä uskon, kuin ensimmäistä kertaa elämässään. Yksin armosta Jeesuksen ansiosta. Kun näin on, niin taistelu henkivaltojen välillä kiihtyy. Hyvä ja paha taistelevat niin jokaisen sydämessä, kuin ihmisten kesken.

Tämän olen huomannut, kun puhun ihmisille Raamatun sanan mukaisesti arvoista, oikeasta ja väärästä. Tällöin monet kyläläiset pahaa oloaan helpottaakseen sanovat suuttuen, että 'eikö seurakunnan tulee välittää hyväksymistä, rakkautta ja myötätuntoa'.

Jos joku elää orjuudessa eli synnissä, niin mitä sitä orjuutta hyväksymään ja ymmärtämään. Me julistamme ja välitämme tässäkin seurakunnassa vapautusta synnin ja saatanan vallasta, ilon ja rauhan täyttämää elämää. Ja viime kädessä rohkaisemme kulkemaan sitä ainoaa tietä, joka vie Taivaaseen, Kotiin.
Jos ymmärtäisimme ja hyväksyisimme seurakunnassa yleisesti - ja minä pappina erityisesti - ihmisiä sanoen: että 'eläkää haureudessa ja omaa itsekästä nautintoa tavoitellen, eläkää epärehellisenä, eläkää perhepiiriä ja läheisiä laiminlyöden, eläkää kuin siat rapakossa.' Niin tämä olisi jumalatonta ja pelkurimaista.

Veljeni ja sisareni, missä kohden elämän tietä, eksyksissä oloa tai etsintää oletkin.
Rakkaus merkitsee aina rajankäyntiä ja taistelua pahuutta vastaan. Jumalan rakkaus on kuolemaakin väkevämpi voima meidän kaikkien pelastukseksi. Täsmällisyyttä elintärkeissä käsitteissä, ystäväni. Ole valmis nöyrtymään Jumalan edessä ja tee parannusta vain omassa elämässäsi. Siihen kehotan sinua hyvin, hyvin lihallisena, syntisenä ja heikkona Jumalan lapsena, mutta sillä arvovallalla, joka minulla on tämän kylän pappina, Jumalalle vastuullisena Jeesuksen seuraajana.

Jeesus kanssasi. Älä pelkää, vaan luota rakastavaan ja voimalliseen Jumalaan.
Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle ja rakkaillesi!

Heikki Linnavirta,
Karjalohjan kirkkoherra
ja seitsemän lapsen isä
Mallelta terveisiä