![]() |
||||||||||||||||
![]() |
||||||||||||||||
|
Rakkaat seurakuntalaiset ja muut Karjalohjan yhteisön jäsenet, kesäihmiset, uskonnottomat ja eriuskoiset! Jeesuksen läsnäoloa ja rauhaa teidän jokaisen elämään. Valoisaa syksyä ja voimia. Minulla on ollut elämäni tähän mennessä paras
vuosi. Olen saanut uudistua hengellisesti oikein isosti: Tehdä uudet
lupaukset ja ystävyyden vahvistukset Jeesuksen kanssa. Rankkaakin
on ollut. Niin kuin meillä jokaisella. Mallen äiti, rakas ystäväni
Göta Birgit Valdine, kuoli heinäkuussa ja saatoimme hänet Östersundomin
kappelin kirkkomaalle. Sairauttakin on ollut lähellä ja kohdalla.
Voitollisia taisteluja olen saanut käydä ihmisiä, perkelettä ja
tuulimyllyjä vastaan. Heikki Linnavirta, isä Camillo Karjalohjan Pappilasta,
Malle-vaimo ja lapset Petri on vihainen.
Hän on niin hirmuisen vihainen, että hän
on päättänyt peräti muuttaa pois kotoa. Eihän
ihminen voi asua sellaisen perheen kanssa, joka kohtelee toista ihan
miten sattuu. Se nähtiin taas aamulla, kun isän piti lähteä toimistoon
eikä hän löytänyt kynäänsä mistään. Afrikka on vain hirveän kaukana. Petri haluaisi olla vähän lähempänä, että näkisi, kun isä ja äiti itkevät häntä. Petri päättää muuttaa Pikkukamariin. Pikkukamari on se pikkuinen talo alapihalla, se jonka ovessa on sydämenmuotoinen reikä. Sinne hän muuttaa. Hän rupeaa heti pakkaamaan. Hän pakkaa pallonsa, huuliharppunsa ja Tonttulan lapset ja sitten kynttilän, sillä kahden päivän päästä on jouluaatto, ja Petri aikoo viettää joulua Pikkukamarissa. Silloin hän sytyttää pienen kynttilänsä ja istuu kamarissaan ja soittaa ’Joulu on taas’ huuliharpulla Se kyllä kuulostaa hirveän surulliselta, ja se kyllä kuuluu isän ja äidin korviin asti. Petri pukee ylleen hienon vaaleansinisen päällystakkinsa ja
turkislakkinsa ja lapaset. Sitten hän ottaa toiseen käteensä ison
paperipussin, jossa on pallo ja huuliharppu ja kynttilä, ja Tonttulan
lapset toiseen. Sitten hän tekee pienen kierroksen keittiön
kautta. Pitäähän äidin nähdä että nyt
hän muuttaa. Petri epäröi mutta vain hetken. Sitten hän sysää syrjään äidin käsivarren, luo häneen viimeisen moittivan katseen ja alkaa laskeutua portaita alas. Äiti katsoo ruokasalin ikkunasta ja näkee pienen vaaleansinisen hahmon katoavan ovesta, jossa on sydämenmuotoinen aukko. Kuluu puoli tuntia. Silloin äiti kuulee heikkoa huuliharpunsoittoa Pikkukamarista. Petri siellä soittaa ’Taivas on sininen ja valkoinen’. Pikkukamari on oikein viihtyisä paikka, Petri tuumii. Ainakin näin
aluksi. Hän on asetellut Tonttulan lapset ja pallon ja huuliharpun
niin kodikkaasti kuin mahdollista. Ja pienen kynttilän hän
on laittanut ikkunalle. Oi, kuinka surullisesti se seisookaan siinä ikkunalla
jouluaattona ja loistaa, jos äiti ja isä sattuvat vilkaisemaan
sinnepäin ruokasalin ikkunasta. Äiti on yhä keittiössä. - Voi, Petri, miten surullinen jouluaatto tästä tuleekaan, äiti
sanoo. Ei Petriä sytyttämässä kuusenkynttilöitä, Isä ja minä istumme kyllä itkemässä koko jouluaaton.
Meitä ei huvita edes sytyttää kuuseen yhtään
ainoaa kynttilää. Voi, miten meitä itkettää!
Silloin Petri nojaa päänsä keittiön ovea vasten itkee
hänkin. Hän itkee sydäntäsärkevästi, kovalla äänellä,
läpitunkevasti, hän itkee aivan hirmuisesti. Hänen on
niin kovasti sääli isää ja äitiä. Ja kun äiti
kiertää käsivartensa hänen ympärilleen, hän
hautaa kasvonsa äidin kaulaa vasten ja itkee vielä enemmän,
niin että äiti kastuu aivan läpimäräksi. ”Sillä millä tuomiolla te tuomitsette,
sillä teidät
tuomitaan” (Matteus 7: 2) On myös pyhiä tunteita, joita on järkevää varoa. Joku voi puhua synnillisesti vihasta syntiä kohtaan. Pahojen tekojen arvostelu oikeamielisellä närkästyksellä voi antaa tärkeyden tunteen. On toki mukava olla tärkeä, mutta on vielä tärkeämpää olla mukava. On jotain paljon parempaa kuin tämä omahyväisyydestä kumpuileva oikeamielisyys. Se loistaa enkelien laulusta Jeesuksen syntyessä: maassa rauha ihmisten kesken. Tulet huomaamaan, että on helpompi tuntea hyvää tahtoa toista ihmistä kohtaan, jos myötätuntoisesti asetat itsesi hänen paikalleen. Tee myönnytyksiä myös mahtavien synneille tietäen, että valta ja raha päihdyttävät kuin alkoholi. (Pastori Richard Wurmbrand (1901-2001), ’Marttyyrien Äänen’ perustaja,
|
|||||||||||||||
![]() |
||||||||||||||||