Kirkkoherra Heikki Linnavirran seurakuntakirjeitä karjalohjalaiskoteihin, kesäkarjalohjalaisille ja sinulle.

vuosi:
talvi kevät kesä 1 kesä 2 syksy talvi  
Karjalohjan kuulaan syyspäivän keltaisessa Pappilassa syksyä 03

Rakkaat seurakuntalaiset ja muut Karjalohjan yhteisön jäsenet, kesäihmiset, uskonnottomat ja eriuskoiset! Jeesuksen läsnäoloa ja rauhaa teidän jokaisen elämään. Valoisaa syksyä ja voimia.

Minulla on ollut elämäni tähän mennessä paras vuosi. Olen saanut uudistua hengellisesti oikein isosti: Tehdä uudet lupaukset ja ystävyyden vahvistukset Jeesuksen kanssa. Rankkaakin on ollut. Niin kuin meillä jokaisella. Mallen äiti, rakas ystäväni Göta Birgit Valdine, kuoli heinäkuussa ja saatoimme hänet Östersundomin kappelin kirkkomaalle. Sairauttakin on ollut lähellä ja kohdalla. Voitollisia taisteluja olen saanut käydä ihmisiä, perkelettä ja tuulimyllyjä vastaan.
Eli kaikki on hyvin, kaikki on ehdottomasti hyvin!
Rakas ystävä. Koemme usein tulleemme väärinkohdelluiksi. Haavoitumme ja loukkaannumme syystä tai syyttä. Sinulle ja minulle muutama lainattu sana syyskirjeen sijaan. Jeesus kanssasi. Hän on antanut henkensä ja elämänsä meidän edestämme. Tämä on Jumalan Sana.
Sinulle ja minulle terveisiä ja rohkaisun sanoja Astrid Lindgreniltä ja Richard Wurmbrandilta.

Heikki Linnavirta, isä Camillo Karjalohjan Pappilasta, Malle-vaimo ja lapset


PETRI MUUTTAA PIKKUKAMARIIN

Petri on vihainen. Hän on niin hirmuisen vihainen, että hän on päättänyt peräti muuttaa pois kotoa. Eihän ihminen voi asua sellaisen perheen kanssa, joka kohtelee toista ihan miten sattuu. Se nähtiin taas aamulla, kun isän piti lähteä toimistoon eikä hän löytänyt kynäänsä mistään.
- Petri, joko sinä taas olet ottanut minun kynäni? isä sanoi ja tarttui Petriä lujasti käsivarresta.
Petri on lainannut isän kynää monta kertaa mutta ei tänään. Tällä kertaa kynä oli visusti isän ruskean puvun taskussa vaatekaapissa. Petri oli aivan syytön ja isä rutisti häntä niin kovasti käsivarresta! ja äiti tietysti oli isän puolella!
Nyt tämä saa loppua. Petri aikoo muuttaa. Mutta minne? Hän voi lähteä vaikka merille. Merillä, missä suuret laivat ja suuret aallot käyvät, voi vaikka kuolla. Silloin ne kyllä kotona katuvat. Hän voi lähteä myös Afrikkaan, missä on villejä leijonia. Ajatteles, kun isä tulee kotiin toimistosta ja kysyy niin kuin aina:
- Missä minun pikku Petrini on? Silloin äiti sanoo itkien: - Leijona on syönyt Petrin!
Niin sitä käy kun on epäoikeudenmukainen!

Afrikka on vain hirveän kaukana. Petri haluaisi olla vähän lähempänä, että näkisi, kun isä ja äiti itkevät häntä. Petri päättää muuttaa Pikkukamariin. Pikkukamari on se pikkuinen talo alapihalla, se jonka ovessa on sydämenmuotoinen reikä. Sinne hän muuttaa. Hän rupeaa heti pakkaamaan. Hän pakkaa pallonsa, huuliharppunsa ja Tonttulan lapset ja sitten kynttilän, sillä kahden päivän päästä on jouluaatto, ja Petri aikoo viettää joulua Pikkukamarissa. Silloin hän sytyttää pienen kynttilänsä ja istuu kamarissaan ja soittaa ’Joulu on taas’ huuliharpulla Se kyllä kuulostaa hirveän surulliselta, ja se kyllä kuuluu isän ja äidin korviin asti.

Petri pukee ylleen hienon vaaleansinisen päällystakkinsa ja turkislakkinsa ja lapaset. Sitten hän ottaa toiseen käteensä ison paperipussin, jossa on pallo ja huuliharppu ja kynttilä, ja Tonttulan lapset toiseen. Sitten hän tekee pienen kierroksen keittiön kautta. Pitäähän äidin nähdä että nyt hän muuttaa.
- No mutta Petri, joko sinä olet menossa ulos? äiti sanoo.
Petri ei vastaa nyyhkäisee vain vähän. Ulos, pah, tietäisipä äiti! Äiti näkee, että Petrin otsalla on syvä ryppy ja että silmissä on synkkä katse.
- Petri pieni, mikäs nyt on? Minne sinä menet?
- Minä muutan pois, Petri sanoo.
- Minne? äiti kysyy.
- Pikkukamariin, Petri sanoo.
- Petri, et voi olla tosissasi. Miten pitkään sinä ajattelit asua siellä?
- Aina, Petri sanoo ja nostaa kätensä ovenkahvalle. - Sitten saa isä syyttää toisia, kun se kynä häviää.
- Rakas pieni Petri, äiti sanoo ja ottaa Petrin syliinsä. - Etkö nyt kumminkin jäisi meidän luoksemme? Ehkä me olemme epäoikeudenmukaisia toisinaan, mutta me rakastamme sinua niin, niin kovasti.

Petri epäröi mutta vain hetken. Sitten hän sysää syrjään äidin käsivarren, luo häneen viimeisen moittivan katseen ja alkaa laskeutua portaita alas. Äiti katsoo ruokasalin ikkunasta ja näkee pienen vaaleansinisen hahmon katoavan ovesta, jossa on sydämenmuotoinen aukko. Kuluu puoli tuntia. Silloin äiti kuulee heikkoa huuliharpunsoittoa Pikkukamarista. Petri siellä soittaa ’Taivas on sininen ja valkoinen’.

Pikkukamari on oikein viihtyisä paikka, Petri tuumii. Ainakin näin aluksi. Hän on asetellut Tonttulan lapset ja pallon ja huuliharpun niin kodikkaasti kuin mahdollista. Ja pienen kynttilän hän on laittanut ikkunalle. Oi, kuinka surullisesti se seisookaan siinä ikkunalla jouluaattona ja loistaa, jos äiti ja isä sattuvat vilkaisemaan sinnepäin ruokasalin ikkunasta.

Ruokasalin ikkunan luona on tavallisesti joulukuusen paikka. Joulukuusi - niin! Ja - ja joululahjat! Petri nielaisee. Ei, hän ei aio ottaa vastaan joululahjoja ihmisiltä jotka väittävät hänen hävittävän kyniä. Hän soittaa ’Taivas on sininen ja valkoinen’ vielä kerran. Mutta aika tulee hirveän pitkäksi Pikkukamarissa. Mitähän äiti tekee juuri nyt? Isä on varmaankin myös jo kotona, Petri on istunut täällä jo niin kauan. Hän menisi oikeastaan mielellään sisään katsomaan itkevätkö he kovasti. On vain niin vaikea keksiä mitään hyvää syytä. Silloin hänen mieleensä tulee muuan tuuma. Ja hän tempaisee nopeasti oven haan auki ja lähtee - ei, hän melkein juoksee pihan poikki kohti portaita.

Äiti on yhä keittiössä.
- Äiti, Petri sanoo. - Jos minulle sattuisi tulemaan joulukortteja, viitsitkö sanoa posteljoonille, että olen muuttanut.
Äiti lupaa sanoa. Petri lähtee viivytellen kohti ovea. Jalat tuntuvat hirveän painavilta.
- Petri, äiti sanoo lempeällä äänellään. Petri, mitä me teemme sinun joululahjoillesi? Lähetämmekö me ne
Pikkukamariin, vai tuletko sinä hakemaan ne täältä?
- Minä en halua mitään joululahjoja, Petri sanoo lujasti.

- Voi, Petri, miten surullinen jouluaatto tästä tuleekaan, äiti sanoo. Ei Petriä sytyttämässä kuusenkynttilöitä,
ei Petriä avaamassa ovea joulupukille, ei Petriä missään.
- Teidän pitää hankkia itsellenne toinen poika Petri sanoo karhealla äänellä.
- Ei ikinä äiti sanoo.
- Petri tai ei ketään. Me emme pidä kenestäkään muusta kuin Petristä niin hirveän paljon.
- Jaaha, Petri sanoo vielä karheammalla äänellä.

Isä ja minä istumme kyllä itkemässä koko jouluaaton. Meitä ei huvita edes sytyttää kuuseen yhtään ainoaa kynttilää. Voi, miten meitä itkettää! Silloin Petri nojaa päänsä keittiön ovea vasten itkee hänkin. Hän itkee sydäntäsärkevästi, kovalla äänellä, läpitunkevasti, hän itkee aivan hirmuisesti. Hänen on niin kovasti sääli isää ja äitiä. Ja kun äiti kiertää käsivartensa hänen ympärilleen, hän hautaa kasvonsa äidin kaulaa vasten ja itkee vielä enemmän, niin että äiti kastuu aivan läpimäräksi.
- Minä annan teille anteeksi, Petri kuiskaa nyyhkytysten välillä.
- Kiitos, Petri kulta, äiti sanoo.
Isä tulee kotiin toimistosta monen, monen tunnin päästä ja huutaa jo eteisestä niin kuin aina:
- Missä minun pieni Petrini on?
- Täällä, Petri huutaa ja heittäytyy isän syliin.

(Astrid Lindgren: Smoolannin sankari ja muita kertomuksia. WSOY 1983)


ÄLÄ TUOMITSE

”Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan” (Matteus 7: 2)
Kun tunnet kiusausta arvostella toista, muista ensinnäkin, että hänellä ei ole ollut sinun kokemuksiasi. Hänellä ei ole sinun taustaasi, koulutustasi, mielentilaasi eikä sinun sydämesi tilaa. On väärin olettaa hänen toimivan sinun normiesi mukaan. Hän saattaa jopa nähdä jotain sellaista, josta sinä olet tietämätön. Jopa Jumalan lapset ovat eri kehityksen vaiheissa. Alkuun heidän elämänsä on sekoitus vanhoja tapoja ja uusia pyrkimyksiä. Alkuasteella oleva Jumalan lapsi voi näyttää aivan tavalliselta syntiseltä. Jos sanot uutta kääntynyttä "pahaksi",
voit olla hyvin väärässä.

On myös pyhiä tunteita, joita on järkevää varoa. Joku voi puhua synnillisesti vihasta syntiä kohtaan. Pahojen tekojen arvostelu oikeamielisellä närkästyksellä voi antaa tärkeyden tunteen. On toki mukava olla tärkeä, mutta on vielä tärkeämpää olla mukava. On jotain paljon parempaa kuin tämä omahyväisyydestä kumpuileva oikeamielisyys. Se loistaa enkelien laulusta Jeesuksen syntyessä: maassa rauha ihmisten kesken. Tulet huomaamaan, että on helpompi tuntea hyvää tahtoa toista ihmistä kohtaan, jos myötätuntoisesti asetat itsesi hänen paikalleen. Tee myönnytyksiä myös mahtavien synneille tietäen, että valta ja raha päihdyttävät kuin alkoholi.

(Pastori Richard Wurmbrand (1901-2001), ’Marttyyrien Äänen’ perustaja,
vietti 14 vuotta romanialaisissa vankiloissa uskonsa tähden.
Otteet kirjasta Total Blessing (ei painettu) - Stefanus Viesti 4/03


Ps. Lukuohje ystävilleni. Älkää lukeko vain rivien välejä.
Lukekaa myös rivit! terv. Heka