Karjalohjan hunajamelonin keltaisessa Pappilassa kevään kohistessa naapurin Antin pelloilla 1990



Tervehdys ystävä ja kylänmies

Paljon olen sähläillyt ja paljon olen taas ollut tekevinäni töitä viime kuukausina. Yritän vaihteeksi keskittyä siihen hengelliseen ja tärkeämpään. Eihän minua valittu ja kutsuttu Karjalohjalle saatellakseni ihmisiä, veljiäni ja sisariani, hautausmaan multiin. Sopimukseeni kuuluu saattaminen perille asti. Puhumalla, myötäelämällä ja vakuuttamalla: tie ikuiseen elämään on sinun osasi, kun turvaudut Jeesukseen Kristukseen, sinun ja minun Vapahtajaan ja Pelastajaan.

Opetellaan taas yhdessä rakastamisen ja nöyränä elämisen vaikeaa taitoa. Siten saamme uskollemme syvyyttä ja lujuutta, mikä kestää niin vaikeita aikoja kuin myötäkäymisen ja hyvinvoinnin vaarojen keskellä.

Koita päästä tulemaan kesän tilaisuuksiin: jumalanpalveluksiin, hartaushetkiin ym. seurakunnallisiin rientoihin. Virrensiru, jokapäiväinen leipä (se mikä tarvitaan hengellisessä elämässä) löytyy varmasti näistä yhteisistä hetkistä.

Kysyin juuri Mallelta, lähetänkö terveisiä. Hän sanoi: ’No en tiiä!’ Lähetän kuitenkin: terveisiä vaimolta ja lapsilta.

Terveisiä lämpimiä lähetän myös Unionin baarin miehille: Jeesuksen rakkaus ei kilpisty savumuuriin eikä kaljan tuoksuun.

Kirjoittelen taas kun jaksan.

Heikki Linnavirta
Karjalohjan kirkkoherra