Sanavaras

Valheen isän tutumpi nimi on saatana. Valkeuden enkeliksi tituleerattu. Syy tähän värivaihteluun on sanojen vääntely ja mustan puhuminen valkoiseksi. Ilman uskoa Jeesukseen ja Jumalan armoa jokainen meistä menee halpaan. Uskovakin lankeaa usein saatanan sananpyörittelyihin. Ilman parannuksen armoa olisimme Finito ja Auf Wiedersehen. Muutama tosiasia vihollisesta. Saatana on täynnä vihaa. Hän haluaa tuhota ihmisen. Iällä ja sukupuolella ei ole väliä. Viha on kaiken kattavaa katkeruutta, murhanhimoa ja pahuutta meitä kohtaan, koska olemme luodut Jumalan kuvaksi. Me maanmatoset olemme Jeesuksen veljiä ja sisaria. Se on ylpeälle saatanalle liikaa.

Nykyaikana saatana-sanavaras käyttää erityisesti hyväkseen seksuaalisesti heikoilla olevia, ihmiskuvaltaan heikkoja, rikkinäisiä ja eksyneitä. Samoin uskosta luopuneita, ruskeakielisiä, liberaalipappeja ja -piispoja, joita paholainen ns.vapauden nimessä orjuuttaa ja huijaa: ”Porno on ok, homosuhteet ovat oikein, moniavioisuus on kimppakivaa, lapsiavioliitot ovat oikein, jos on muslimi tai hindu”. Kuinka moni riippuvuudesta kärsivä häpeää ja vihaa itseään, koska sydän tietää, mikä on oikein ja väärin, mutta valkeuden enkeli lakeijoineen houkuttelee sanoen: ”Rakkaudessa ei ole mitään pahaa”? Ei olekaan, mutta sana rakkaus on väärässä käytössä. Sen sijaan tulisi käyttää sanoja synti, rikkinäisyys, himo, pelkuruus, masennus, paha olo. Näissä on paljon pahaa, vaikka niiden sijaan käyttää varkaanomaisesti sanaa rakkaus. Jumala on rakkaus ja tahtoo korjata ja eheyttää meitä. Tämä prosessi kestää koko ihmisiän. Siinä on jotakin oikeasta rakkaudesta kaiken aikaa mukana. Uskoa vapauteen ja iloon. Jo maan päällä. 

Saatana on sanavaras. Vääristä sanoista muutama aggressiivisen homoliikkeen lanseeraama kielikukkanen:

•          ”Sateenkaarimessu, sateenkaariperhe, sateenkaari-ihmiset…” Turmeltuneen maailman tuhoutumisen, vedenpaisumuksen, jälkeen Jumalan ja ihmisen liittoa kuvaava merkki, sateenkaari, on varastettu antikristillisen homoliikkeen logoksi 

•       ”Tasa-arvoinen avioliitto”. Tämä liitto on jo voimassa miehen ja naisen välillä. Jos ei-kristilliset homoliitot halutaan laillisiksi, niin miksei niistä käytetä oikeaa nimeä ”homoliitto” tai jotain uutta, rehellisempää, sanaa? Avioliitto kuvaa instituutiota, jonka varassa kirkon lisäksi myös yhteiskunta pysyy pystyssä. Se on jo varattu sana, jota sanavarkaat käyttävät luvatta. Valheen isän ohjeitten mukaisesti.

•          ”Pride” sana kertoo ylpeydestä. Se on rehellisin sana saatanan kielenkäytössä. Ylpeyden syntiin paholainen lankesi halutessaan korottaa itsensä Jumalan rinnalle, ylikin. Pride sana marsseineen ja juhlineen kertoo surullista tarinaa eksyneistä ihmisistä. Niin homoista, kuin valtavasta joukosta liberaaliheteroja, jotka haluavat olla ”trendikkäitä”. Tämä sana on sanavarkaiden isän lempisanoja. Rakas ystävä, katso naamion taakse. ”Valkeuden enkeli” on vihan, valheen ja pahuuden isä. Saatana on julma orjakauppias. Hän haluaa ajaa sinut tuhoon, kadotukseen asti. Se trendikkyydestä.  Ihmisen Vapauden ja Rakkauden lähde on kaikkivaltias Jumala. Yksin Jeesuksessa on yltäkylläinen Elämä, mikä kantaa niin maan päällä, kuin Taivaassa.

Jeesus kanssasi, ystävä

                 Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

Jeesus moi, tässä Heka

Olen lukenut taas paljon Sinusta. Hyviä kirjoja. Katsonut myös rakentavia kristillisiä ohjelmia. Armo on parasta edelleen. Oppi on tärkeää, mutta ihan prikulleen oikea oppi? Kuka on oikeaoppinen kristitty? Minun lisäksi? En tunne ketään. Tässä on syy opin määrittelyn vaikeuteen muiden kohdalla. Aikanaan pidin Vanhaa Testamenttia melko turhana kirjana, vaikka olin uskossa. Olin erinomaisen vääräoppinen Jeesuksen seuraaja. Vähän kuin ne kaksi opetuslasta, jotka halusivat tehdä samarialaiskylälle eliat. Tulta!

Raamattu on rippikoulun tärkein oppikirja. Tälle nauravat liberaalit nuorisotouhukkaat papit, mutta näin on. Raamatun alkeet opitaan riparilla. Ainakin pläräämään Kirjaa. Sitten uskon syntyessä, kasvaessa, uudistuessa, eli armon koskettaessa, Jumalan sana alkaa elää. Sieltä löytää lohdutuksen sanoja, rohkaisua ja kehotusta pysyä erossa synnistä, sen minkä sielu sietää.

Mutta mikä pelastaa? Mikä on totuus? Jeesus, mun usko, teologia, apologia ja geologia on tässä: Se olet Sinä. Sinä Jeesus olet Totuus. Sinä olet Tie pelastukseen kadotuksen tieltä, masennuksesta, pelosta ja toivottomuudesta. Sinä rakastat ristin väkevyydellä. Minua. Jeesuksen nimi on kaiken perusta tässä ja tulevassa elämässä. Sen kanssa minulla on kaikki mahdollinen ja vähän mahdotonkin. Ilman Sinua elämäni on turhaa hapuilua, kulkemista tappiosta, tappioon ja viimein tuhoon.

Joskus kyllä kaipaan maallista menestystä ja kunniaa. Kiitos Jeesus hautausmaan sanomasta. Siellä sitä on kunniakkaita kiviä ja laattoja. Kelpaa siellä kivenä törröttää. Jeesus… rakastan Sinua ihan itsekkäistä syistä. Haluan elää, elää ja saavuttaa kerran Taivaan. Kiitos armosta, Jeesus. Opin kanssa viiletän laineilla kuin Pietari tukka märkänä: ”Herra, pelasta minut!” Ja sinä Herra ojennat kätesi aina uudestaan ja otat turvaan. Ihan vaan megakiitos Jeesus. Kiitos, kun saan olla sun seuraajien veneessä. Täähän on laiva, koska kiinalaisia kristittyjä on mahtavan paljon.

terv. Hekapappi

Jussit vaan sulle - Hekan Juhannuskolumni 19.6.14

Työperäinen ahdistus on uusi asia minulle. Ennen stressasin, tappelin, hävisin ja voitin. Tein kirkon töitä näillä renkipapin käsillä Jeesuksesta iloisesti puhuen ja synnin vaaroista vakavasti varoitellen.  Nyt olen ajautunut eläkeiän kynnyksellä työperäiseen angstiin enempi enempi, kuin vähempi. Työ on jakautunut kahteen osaan: Olen pappina seurakuntalaisille ja muille ihmisille. Mahtavaa. - Olen pappina laajassa työyhteisössä. Tämä on ankeuttajien leiri. Keskitysleiri.  Ihan kuin kuolisin pystyyn monta kertaa päivässä. 

Syy on varmasti minussa, kun en osaa mukautua uusiin haasteisiin. Pitäydyn itsepäisesti samaan Raamattuun, kuin ennenkin. Koen syyllisyyttä synneistäni. En pidä siitäkään, kun Jeesuskin on saanut monta varoitusta piispoilta. Ristin sanoman ja sen ”Minä olen ainoa tie pelastukseen” -puheen takia. En vain osaa hyväksyä liberaalien ja kultturellien uutta kirkollista näkyä, missä on iso osa sitä luonnonsuojelu-uskoa. Ainoa synti ja häpeä on nykyään tehdä ympäristörikos: ”Se ei lajittele kotitalousroskia. Vankilaan tuollaiset!” Olen uskovaisuuteni lisäksi liian rehellinen ollakseni sinut tämän kirkkokonsernin kanssa. Onneksi ja kiitos Herralle hyvämaineisen yhdistys tukee.

Juhannus tullee ajallaan. Satoi vaikka vanhoja akkoja tai paistoi Lidlin makkaroita. Olutta on. Riittävästi. Olen miettinyt viime aikoina krapulatiloja. Darroja. Niistä kerrotaan kirjallisuudessa. Omakohtaisia kokemuksia, minulla on kolmeosaisen romaanin verran. En tiedä yhtään hyvää krapulaa. En ainuttakaan dagen efteriä, jota ilolla muistelisin tai josta antaumuksella ja ihaillen lukisin. Pahoinvointi, kipu, morkkis, häpeä, maan heiluminen, yökkääminen ja mahalaukun tyhjennysharjoitus vähintään vuorokauden ajan. Tätä herkkua tuo juhannus sadoilletuhansille suomalaisille, tuhansille lohjalaisille, kolmellesadalle karjalohjalaiselle. Suomi on hieno maa. Olemme fiksu kansa. 

Miksi pitää saada pää sekaisin? Siihen on yksi selkeä syy. Jeesus ei riitä, usko ei kanna, Jumala on kaukana ja Siwa lähellä. Minulle viina on aina ollut ongelma ja tulee olemaan. Ilman Malle-vaimoa olisin alkoholisti, koska tunnen addiktoituvan - täysillä kaikkeen ja vielä kovemmin - luonteeni. Rakkaat ystävät ja viinamäen miehet. Kohtuus kaikessa. Jos ja kun ette pysty kohtuuteen olkaa absolutisteja. Jos ette vaan hallitse viinankäyttöä, niin menkää A-klinikalle. Ottakaa tolkku vaimo. Rukoilkaa vahvaa uskoontulon ihmettä, missä jää viinanhimo ja huumeriippuvuus. Tupakkaa myöten. Ehkä olette jo niin pitkälle, että vain viimeinen voi auttaa.

Miten voi nauttia oikein elämästä? Jumalan armon avulla ja päivä kerrallaan. Aina kerran enemmän nousten, kuin rähmälleen langeten. Parannus on syntien - omien - katumista. Anteeksipyyntöä Jumalalta, joka armahtaa, koska Jeesuksen ristin läpi olet puhdas. Entä pyhitys? Herra tietää missä kohdin uskova on pyhityksen tiellä. Jos ei tunnista itseään syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi, niin pyhitys ei ole vielä alkanutkaan. 

Juhannustanssit oli paha paikka Johannes Kastajalle. Herodes sai kaiketi jonkin sortin erektion naisen vokottelevaa tanssia katsellessaan ja siitä ilosta antoi katkaista pään Jumalan suurelta profeetalta. Tansseissa on haureuden perkele vauhdissa. Henkilökohtaisesti en käy tansseissa, koska osaan vain sitä seitsemänkymmentäluvun pussikaljatanssia ja hidasta ”in medias res” nojailua. Silti, rakas etsijä, uskova, Jumalan armoa tarvitseva, luota Jeesuksen kutsuun, joka kuuluu tänä Jussina ahdistavassa työssä, työttömyydessä, viinan kiroissa, heikossa uskon kilvoittelussa ja miksei myös iloisen ja rauhaisan uskon kantaessa. 

Jeesus kutsuu omiaan lähelleen viettämään Jussia vapaasti, vapaammin ja aina uudelleen lankeemuksen jälkeen nousten. Päivä kerrallaan on hyvä. Hetki kerrallaan parempi, koska hetkessä on Taivaan portti ja Jumalan läsnäolo. Siinä on hyvä olla ilman viinaakin. Siinä on hyvä olla, vaikka sata kökkökirkon ankeuttajaa yrittäisi päästä iholle. Jeesus on hyvä ja se riittää. Kerran kaikki on täydellistä. Matkataan ja taistellaan. Saatana on voitettu vihollinen. Taivas on valmistettu ekstaasinhyväksi kodiksi meitä varten. Sitä kohti, vaikka kontaten.

Jeesus on kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti, selvänäkin syntinen mies