Karjalohjan
alueseurakunnan messu on poikkeaville. Messuihin poikkeaa porukkaa n. 50-60/
messu. Vähimmillään kahdenkymmenen hengen porukka löytää paikalle. Jeesuksen
kantaporukka oli vain kaksitoista miestä. Hyvin pärjäsivät. Enimmillään meitä
on perinteisinä juhlapyhinä: joulu, juhannus, pääsiäinen ja tietty konfirmaatiomessu,
johon osallistuvat rippilasten vanhemmat ja isovanhemmat, ynnä muu suku.
Lappeen
kirkko on keskellä Lappeenrannan kaupunkia. Siellä on messussa kävijöiden määrä
ollut kaiketi reilusti yli sata henkeä/messu. Sama tilanne on Lohjalla. Tavallisesti
messussa käy kirkoissa 20 - 200 välillä ’arkisina’ pyhinä. Maaseudulla
vähemmän, kun kirkko on yleensä korkealla mäellä, vanhusten rollaattorit
huonosti rasvattuja ja talojen isännät aamu-unisia. Messut toimivat Suomen
kirkossa edelleen kohtuullisen hyvin. Jumalanpalvelus on seurakunnan toiminnan
päätapahtuma. Ainakin meillä. On hyvä tietää kaikkien suomalaisten:
Pyhäpäivisin Suomen kirkoissa on messu klo 10. Jumalakin on tavattavissa
seurakunnan keskellä!
Mielestäni
liturgian uudistuksilla tai erikoismessuilla väki ei innostu kummoisesti.
Meillä on lähes aina ihka tavallinen messu, virret, rukoukset, tekstit,
liturgia, saarna ja Ehtoollinen. Ihmisten pitää vain oppia tulemaan
omannäköiseen, kotoisaan messuun. Meillä on ollut pari vuotta esirukoushetki,
jossa on öljyllä voitelu ja mahdollisuus liikkua kirkossa sivualttareilla
hiljentymässä ja kirjoittamassa esirukouksia. Moni hiljentyy omalla paikallaan
kaksin Jeesuksen kanssa. Tämä on mielestäni hyvä uudistus, mutta se ei ole
lisännyt muuta, kuin öljyllä voitelua haluavien määrää. Ehtoollinen meillä on
milloin pikareista, milloin intinktio (dippaus). Aina kuitenkin Jeesus on
leivässä ja viinissä. Sanansa mukaan. Tavallinen messu on meille paras.
Ehkä yksi
syy messuissa käyntiin on siinä, että meistä kaikista toimittajista näkyy, että
meillä ei ole kiire toisaalle ja olemme täysillä mukana jumalanpalveluksessa.
Herran hoidossa pappia myöten. Messu on meille paikka, jonne kaikki ovat
tervetulleita ja ihmiset tietävät sen. Meillä ei ole erityisiä hurskasten
piirejä tai porukoita. Pelkkiä syntisiä ja rakkautta kaipaavia. Pappia myöten
Saarnasta sen
verran, että kirjoitettu ja luettu saarna ei ole eilistä eikä tätä päivää, vaan
kuollutta ja vierasta elävään messuun. Aikanaan pidin YLE: lle radiohartauksia,
puheita. Nauhoitimme oikeaa ohjelmaa varten Yleisradion studiossa. Koulutuksen
vetäjä -naistoimittaja - sanoi ennen
nauhoitusvuoroani: ”Näytäpä, minkälainen käsikirjoitus sinulla on?” Sitten hän
laittoi paperin taskuunsa ja jatkoi: ”No niin, jos sinulla on jotakin tärkeää
sanottavaa kuulijoille, et tarvitse mitään papereita”. Paras puhekurssi millä
olen käynyt.
Puhumisen ja
julistamisen rohkeutta toivon kaikille papeille ja saarnaajille. Annetaan
Jumalalle mahdollisuus välittää messussa sanaansa meidän kauttamme livenä.
Usein välitämme ilouutista Jeesuksesta. Se on maailman ykkösasia. Ei voi olla ylpeä,
eikä anteeksiantamaton tai täynnä kiukkua, jos heittäytyy Hengen varaan: Flow! Joskus
mokaamme puheessa pahasti. Sana puuroutuu ja hikoilemme aameneen asti. Tiedän kokemuksesta. Jälkimmäinenkin kasvattaa
aikalailla. Nöyryyttä oppii aina käytännössä.
Jeesus on
kanssasi!
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi