Vanhoillislestadiolaiset ovat yli sadantuhannen
vaikuttajan väkevä joukko kansankirkossa. Heillä on oma seurakuntaoppinsa,
asuntovaunudivisioonansa ja johtajansa.
He ovat osa kansankirkkoa. Heitä eivät piispatkaan tosissaan toru, koska olisi kirkolle
taloudellinen katastrofi, jos Rauhanyhdistyksen
johtokunnan puheenjohtaja sanoisi saarnaajaveljille: ”Erotaan pojat kirkosta.
Otetaan naiset ja lapset mukaan. Koko uskovaisten Jumalan valtakunta. Näkemiin muille.”
Luther-säätiö on toinen Suomen kirkon eläväinen
herätysliike. Sielläkään eivät naispapit juhli, eikä homo-avioliittoja
hyväksytä, kuten Suomen Lähetysseurassa tai Helsingin hiippakunnassa. Säätiö on
kristillisenä liikkeenä hyvin lähellä vanhoillisia, vaikka heidän
seurakuntaoppinsa ei ole niin dingeli dong und auf wiedersehen. Heitä piispat suomivat
sumeilematta violeteilla silkkipaidoillaan.
Sekä Luther porukalla, että Vanhoillisilla on
teologia, Raamattu ja erityisesti Lutherin iso katekismus hanskassa. Ensimmäistä
herätysliikettä pannumyssyt tönii ja koulukiusaa,
toista paapoo ja silittelee myötäkarvaan. Miksi näin? Olen tehnyt sosiaalipsykologiaan kuuluvan kenttätutkimuksen ja tullut mm. seuraaviin
johtopäätöksiin:
- Kirkon
terävin yömyssyjoukko on
oppineisuudessaan taantunut muutaman vuosisadan takaiseen tilanteeseen, jossa
piispat ja papisto hävettivät kansaa,
yliopistomaailmaa ja Suomen sivistyneistöä. Eivät siis herätysliikkeet
edustajineen, vaan juuri tämä ”keisarin uudet vaatteet” -pappissääty. He ovat
tarrautuneet kiksejä antavaan himmelhallintoon ja vanhaan, koomiseen kesäteatterikirkollisuuteen.
Teologia on sotkettu vihertävään ”syön
vain ekologisesti viljeltyjä feministivarvastossuja” -luonnonsuojeluun ja ”kulkukoirat
söivät Jeesukseen luut” - eksegetiikkaan.
Tässä on kuva, joka virallisesta nykykirkosta välittyy ulospäin. Paitsi
silloin, kun rohkelikko kirkkoministeri Räisänen muistuttaa Suomen kansaa
Raamatun Sanasta ja Jeesuksesta. Luther-säätiö alkaa olla täynnänsä tohtoreita
ja tutkijoita, jotka hakkaavat dekaanien
ja jumaluusoppineiden asessorien
divariporukan 6-0. Vanhoillisilla on myös lukeneet tutkijansa ja teologinsa. Se
ei sovi kirkon kulttuurikermalle, jota sentään Hesari lainaa kirjoittamalla pääsiäisen ja joulun aikoihin shokeeraavia
nollatutkimuksia ja lämminhenkisiä kuvareportaaseja aiheesta : ”Näin stadin piispa
paistaa piparkakku-ukkoja tyttöjen keittiössä”.
- Vanhoillisilla on johtokunta ja
puheenjohtajisto. He ovat kaikki saarnaajia (predikanter). Vähän, kuin
kolportöörit ja muutamat saarnaluvan saaneet maallikot, joille papit ovat
maailman sivu hymyilleet isällisesti. Nyt myös äidillisesti. Säätiön pojat taas
kutsuvat itseään papeiksi ja kirkkoherroiksi.
Jopa piispa on porukassa. Pöyristyttävää! ”Meille eivät virkanimikkeet merkitse mitään,
mutta, jos jotkut muut ovat myös piispoja, niin miten käy Linnan juhlien? Jos
sinne kutsutaan piispa Soramies, niin emme ala. Meillä on oikeampi successio apostolica ja isommat hiipat.
Ainakin emerituspiispa Heikalla oli. Siitä on dokumentti”.
Kysymys on siis herkästä hipiästä, ylpeydestä ja
oikeudesta naurettaviin vaatteisiin juhlakulkueessa. On lohduttavaa, kun saa nähdä, että kirkon
johtajat ovat yhtä suuria syntisiä, kuin me muutkin kuolevaiset. Heillä vain
nuo näkyvät synnit ovat kiusallisen pinnallisia. Niistäkin on tarvittava maksu
suoritettu.
Jumalan armo on parasta kaikille! Olemme kaikki
”tämän tien kulkijoita” eli Jeesuksen seuraajia. Hän on ainoa Tie. That’s all folks!
Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki
Linnavirta, Karjalohjan pappi
Ps.
Karjalohjan seurakunnan tuki -yhdistykseen kuuluu jo 70 jäsentä. Maallikoita ja
pappeja. Jos haluat olla rakentamassa Suomen kansankirkkoa paikallistasolla, niin
tule mukaan meidän yhdistykseen. Näkymme on kristillisen simppeli: Jeesus on
Herra, Raamattu on Jumalan sanaa. Myös Suomen luterilaisella kansankirkolla on
toivoa. Haluamme, että messuja
järjestetään suomen kaikissa kirkoissa paikallisesti ja paljon. Kirkkorakennukset
ja Unkan Baarin tapaiset tilat ovat
paikkoja hartauksille ja jumalanpalvelukselle - myös pienten seurakutien,
yhtymäseurakuntien, kappeliseurakuntien, jopa seurakuntapiirien kirkot ja
kahvilat.
Tule
mukaan kirkon avartumiseen ja sananvapauden kunnioittamisen porukkaan. Ei
tarvitse olla Lohjan paikallisseurakunnan jäsen, eikä asua Karjalohjan
laulumailla. Mutta saa olla ja saa asua. Mukanaolostasi saat julkisesti kertoa
ihan itse. Me emme tiedota yhdistyksen puolelta jäsenyysasioita turuille,
emmekä toreille. Siis ujokin saa olla mukana.
Tule yhdistykseen, jossa Jeesus kirjoitetaan isolla ja suvivirrestä
uskalletaan laulaa myös neljäs säkeistö. Meidän jäsenet saavat kuulua myös
muihin yhdistyksiin ja yhteisöihin, jotka noudattavat Suomen lakeja.
Perustuslakiin kuuluva sananvapaus mukaan lukien. Alla
yhteystiedot liittymistä varten:
Kaisa Niskala, yhdistyksen pj. Lohjan kirkkoneuvoston ja
-valtuuston jäsen, Karjalohjan alueneuvoston puheenjohtaja,
Heikki
Linnavirta,
yhdistyksen varapj. Karjalohjan aluekappalainen, rovasti*
*rovasti
on arvonimi. Annetaan, yli 50 -vuotiaalle kirkon papille, joka on ajoittain
nauttinut jonkun piispan luottamusta. Ajoittain, ajoittain, ajoittain. Myös
Lars Levi Laestadius oli rovasti. Ruotsin kirkossa, mutta silti. Wau!
Minussakin on turhamaisuutta, josta teen päivittäin parannusta ja syystä.