Jeesus elää!

Koin kevään vahvasti 1990-luvulla. Pappeilin Karjalohjalla, muualla Suomessa, Inkerissä ja Tallinnassa. Kevään toi Suomen kansankirkon yhteinen usko ja kotoisan kravatittoman herätysliikkeen näky rakentaa Kristuksen kirkkoa yli kaikkien rajojen: Yksin uskosta ja rakkaudesta Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Kevät päättyi silloin herätysliikkeen varovaisuuteen. Nyt on toisin. Tavalliset kristityt: kirkkouskovaiset, herätysliikkeiden väki ja nenää kaivelevien pällistelijöiden  - meikäläisen tapaiset - kirkon jäsenet uskaltavat sittenkin heittäytyä Jumalan armon ja rakkauden varaan. Jeesuksen siivellä. Tämä tavisten ja pienten ihmisten joukko kavahtaa herraskaisen kirkon yläluokan edustamaa arvotyhjää liberalismia ja ateismia. 

Puolueettomuuden harha on ohi. Myös vallanhimoiset kirkon edustajat, harhaanjohtajat ja peesaajat ovat valinneet puolensa. Trendikkäiden vasemmistovihreiden ja hallintofundamentalistien joukkoon on tunkua.  Värin näyttäminen on paikallaan, koska viimeisellä tuomiolla on vain kaksi joukkoa. Armosta pelastetut toisella, kadotuksen valinneet toisella puolella.

Ammattiliitot ovat sivuraiteilla ja heikossa hapessa. Irtisanomisoikeudet on otettu kirkon johdon käyttöön. Viimeisen vuoden aikana irtisanoutumiset ovat olleet päivän sana (Dagens gröt): 

-          Piispat sanoutuvat irti armomurhien ja aborttien vastustajista.

-          Piispat sanoutuvat irti Raamatun mukaisesta opetuksesta ja uskosta Jumalaan, Saatanaan, hyvään ja pahaan.

-          Piispat sanoutuvat irti homoista ja lesboista, jotka kipuilevat erilaisuutensa kanssa ja haluaisivat löytää ilon ja rauhan.

-          Piispat sanoutuvat irti herätysliikkeistä, Paavalin synodista, Lähetyshiippakunnasta, Luther-säätiöstä ja pahnanpohjimmaisena Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan Kirkkopäivistä.

Voi hyvä Isä näitä jäätyneeseen paniikkinappiin kielensä työntäneitä Suomen piispoja.

Mistä ilo Pääsiäisaikaan ja kevääseen? Jeesus elää ja vaikuttaa edelleen Suomen kansankirkossa leipäpapeista huolimatta. Seurakuntalaisia on satojatuhansia, jotka uskovat Raamatun ilmoitukseen Jeesuksesta, joka syntyi maailmaan ja sovitti kuollessaan ihmisten synnit, syyllisyyden, pahuuden ja heikkouden.  Jeesus rakentaa kirkkoaan ihmisten välisissä verkostoissa, soluissa, raamattupiireissä kaikkialla Suomen luterilaisen kirkon seurakunnissa. Sille eivät hallintouskovaiset voi mitään, Jumalan Sanaa ei kahlita. 

Karjalohjan kirkkopäivät olivat antoisat. Seurapuheet hyviä. Puhuinhan minäkin. Ennen muuta koolla oli paljon Kristuksen seurakuntaa: maallikoita, pappeja ja piispoja, joiden keskellä vaikutti Hengen luoma yhteys. Paikalla oli vain veljiä ja sisaria Kristuksessa. Kirkon herroja en nähnyt Karjalohjan maisemissa. Olimme herravapaalla Jumalan rakkauden ja ihmeellisen armon vyöhykkeellä.

Jeesus elää, rakas ystävä. Uskalla olla vapaa Jumalan lapsi. ”Joka ihmistä pelkää on pelkonsa vanki. Joka luottaa Herraan on turvassa”.  Jeesus on ainoa Tie Ikuiseen Elämään ja Taivaaseen. Sinut on kutsuttu. Jeesus sanoo: ”Tule ja seuraa minua!” Tästä alkaa elämä. Olet tervetullut.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti, kirjailija

PS. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi teki vaikutuksen väkevällä kristillisellä saarnallaan ja nöyrällä olemuksellaan. Olen hämmentynyt kohdattuani ihmisenkokoisen piispan.

Elämän Kevät - Karjalohjan Kirkkopäivät

Palmusunnuntain viikonloppuna Karjalohjan kirkonmäelläkokoontuu joukko Suomen kansankirkon jäseniä. Pappeja, paimenia ja maallikoita kirkon raamattu-uskollisesta joukosta. Saamme vielä puhua vapaasti Jumalan armosta ja Jeesuksesta maailman syntien sovittajasta. Karjalohjalla sen takia, koska teimme päätöksen Kirkkopäivistä viime vuonna, kun olimme vielä itsenäinen kristillinen seurakunta. Erityisenä teemana meillä on viikonloppuna elämän kunnioittaminen. Odotan, että keskusteluissa puhutaan elämän arvosta myös kaikkein pienimpien ja heikoimpien kohdalla. Samoin toivon kommentteja arvokkaasta vanhuudesta ja kuolemasta, jonka ajankohta on Luojan aivoituksia.

Meillä on vieraitten joukossa myös Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi ja ymmärtääkseni yksi vihkimistä vaille valmis piispa, Risto Soramies. Eli herrojakin on paikalla. Paavi ei ole tietääkseni tulossa. Suomen kirkko haluaa olla dialogia käyvä kirkko. Erilaisuutta kunnioittava ja avarakattoinen kirkko. Jotenkin olen saanut henkilökohtaisestikin kokea viime vuosina, että tuo suvaitsevaisuus ei koske meitä känsäkouraisia, yksinkertaisia kristittyjä, jotka haluavat olla kuuliaisia Jumalan Sanalle ja kirkon perinteelle.

Kirkkopäivät ovat Karjalohjalla osittain siitä syystä, kun uskaltauduin vajaa vuosi arvostelemaan Vihreän puolueen ajamaa armomurhaa lähes ainoana Suomen kirkon pappina. Jospa tuo Karjalohjan seurakunnan lisäksi toinen järjestävä taho - Paavalin synodi - arvioi, että uskovia juntteja on myös Etelä-Suomessa? Ainakin yksi. Puhumme siis viikonloppuna Elämästä ja Tiestä, nimeltä Jeesus.

Kun  jotkut tahot - tapansa mukaan - saavat herneitä nenäänsä meidän Kirkkopäivistä Karjalohjalla, niin vastuu on viranhaltijatasolla vielä minun, ei Suur- Lohjan joviaalin kirkkoherran. Teimmehän päätöksen vapaina ja itsenäisinä vuonna 2012. Oi niitä aikoja. Pian sitä opetellaan kai puhumaan YYA-kieltä meidänkin alueseurakunnassa. Muutamat pelokkaat jo harjoittelevat.

Jeesus kanssasi, ystävä!

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

Suomettuva kirkko

Viime vuosina piispanistuimet ovat täyttyneet tuntemattoman sotilaan riitaojilla. Työnäky: ”Pelätään ja miellytetään kaikkia, joilla on valtaa”. Nyt tämä pelon ja miellyttämisenhalun ilmapiiri on levinnyt lähes kaikkiin luterilaisiin seurakuntiin. Tiitisen nimilistan vastine on Mäkisen ja kumppanien asialista. Seuraavat  ovat tabuja. Vain positiivisia otsikoita, kiitos: 

• Feminismi, tuo rauhanaatteen ja suvaitsevaisuuden jaloin ilmaisumuoto. 
• Kirkon liberaalit. Raamattu on aikansa lapsi. Myös Kalevala ja Kamasutra ovat tärkeitä seurakunnan opin uudistukselle. 
• Saatana ja pahuuden henkivallat ovat työnimiä evoluution tässä vaiheessa. Pian uusi aika auttaa ihmisen kehittymään täydelliseksi. Olemme jumalia. 
• Sukupuolisuus. Olemme osa meditatiivista ja kosmista joogatanssia. Se riittää seksuaalisuudesta.

Milloin kaikki muuttui Suomen kirkossa? Milloin ovi avautui kristillisen uskon ja opin alennustilalle? Olen Ruotsin vuosinani toiminut naispappien kanssa. Suomeen naispappeus tuli myöhemmin. Hyväksyn tietty naiset pappeina ja lukkareina, mutta, mutta… joku Pandoran lipas taidettiin avata naispappeuden myötä. Ehkä syynä oli se, että pappeus ja kristillinen usko ajautuivat sivuraiteille. Naispapit olivat ennen muuta naisia, eivät pappeja. Siinä sitten tabulistan ensimmäiset, femarit, ottivat naispappeuden omien aatteiden aseeksi. Eli vastakkainasettelun ja vihan lietsomisen paistinpannuksi miesten ja naisten, aikuisten ja lasten, tyttöjen ja poikien välille. Sitä hedelmää nyt pureskelemme riitaojien tahtiin.

Kirkon liberaalit ovat miehittäneet tuomiokapitulit, nuo turhat ja kalliit vallan linnakkeet. Siellä on varmasti likaisten töiden osasto, joka kuulostelee, josko seurakunnissa vielä joku puhuu Jeesuksesta ja varottaa paatumuksesta ja synnin vallasta. Kun joku ottaa Raamatun Sanan liian tosissaan ja uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ja ainoa Tie pelastukseen, niin noottia pukkaa papeille. Kirkkoherrat on kohta kuohittu kuuliaisiksi tenoreiksi. Sen verran vähän on enää itsenäisiä seurakuntia. Rakennemuutos ei ole vain hallintoa. Se on dekaanien, piispojen ja asessorien todeksi käynyt päiväuni.

Norjassa, Suomessa, Saksassa ja USA:ssa on tapahtunut viime vuosina traagisia murhenäytelmiä. Jokainen tuntee historian nimet Stalin, Hitler, Pol Pot, Che Guevara, Mussolini. Tämän päivän politiikasta ja sodan näyttämöiltä julmuuden ja raakuuden viestit tulevat koteihin Syyriasta, Egyptistä, Afganistanista jne. Jos joku tosissaan uskoo, että saatana on työhypoteesi, mikä kuvaa pienen, muurahaisen kokoisen, ihmisen pahuutta, niin Herra varjelkoon tätä sinisilmäistä hörhöä. Saatanan, pahuuden henkivaltojen ja ihmisten perisynnin kolmiyhteyteen liittyy myös väkivalta, jota esiintyy perheissä ja kodeissa, seksiorjakaupassa, silmittömissä viikonloppujen huume- ja juoppohulluuskohtauksissa. Paha on todellista, riitaojat.

Kristillinen avioliitto ei ole muodissa. Perhearvoja vastaan taistellaan ns. vapaan seksin, moniavioisuuden, avoliiton, homoseksin ja lesbouden ihannoinnin keinoin. Yhteiskunta voi tehdä omasta uskonnottomasta taustastaan kiinni pitäen vaikka minkälaisia päätöksiä. Demokratia on sellaista. Kristillinen kirkko ei ole demokratian jatke. Kirkon Herra on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hänen neuvonsa, tukensa, rohkeutensa, voimansa ja ääretön rakkaus tulee ilmi Sanassa ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Meillä kristityillä on elävä, läsnä oleva, Jumala. Hänen Sanansa avulla tarkastamme jatkuvasti: Olenko Jumalan asialla vai puhunko pelkurien ja synninorjien suulla?

Suomen kirkko on kriisissä. Johdossa on vikaa, koska se ei kuuntele, kuin mediaseksikkäitä tahoja. Herrat kuuntelevat herroja ja ihmettelevät miksi kirkosta erotaan? Erot johtuvat siitä, että kirkossa ei kuulu Paimenen ääni. Raamattu on hylätty tarpeettomana. Kirkko on astumassa vahvasti uuteen aikaan (new-age). 

Kansankirkko jakaantuu lähivuosina. Toiselle puolelle jäävät syntiset, heikot, armon varassa pelastuvat tavalliset ihmiset. Osa heistä on herätysliikkeistä, osa ihan pubeista ja olohuoneen sohvilta. Toiselle puolelle jää happaneva kerma. Jospa tuo jälkimmäinen joukko tekisi parannuksen. Edellinen joukko on jatkuvan parannuksen tarpeessa. Se on myös tiedostettu. ”Herra, armahda meitä syntisiä. Vapauta meitä ja nosta elämän Tielle. Aina uudestaan ja uudestaan. Aamen.”

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

PS. Hekan Blogit on julistettu pannaan Suomen kirkossa ja Lohjan seurakunnassa, joten alla muutama sensuroimaton nettiosoite:

http://linnavirta.kotisivukone.com/

http://www.hyvamaineinen.blogspot.fi/

Demoneita onko heitä?

Katsoin  MOT - pläjäyksen, joka näytti olevan toimittaja Johanna Korhosen käsialaa. Hän esitti myös ohjelmassa pääosaa: kaikkien alojen erityisasiantuntija hc. Aiheena oli luterilaisen kirkon parantamisillat, joita on vuosikymmeniä järjestetty lähes kaikissa Suomen kirkoissa. Pirkko Jalovaaran rukouksia ja demonin karkottamisia hämmästelivät söpönsärmikkään Jontun lisäksi Helsingin hiippakunnan dekaani ja psykologiliiton pomo. Missä komerossa nuo ihmiset ovat eläneet? Kristillinen kirkko on yli 2000 vuotta opettanut Jumalasta, joka lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Nyt pumpulissa kasvaneet ihmettelevät: Onko demoneita olemassa, vaikuttaako maailmassa ja ihmisissä Paha? Sopii katsoa ympärilleen arvon untuvikot.

Jeesus paransi sairaita ja karkotti demoneita. Jos Jeesus oli Jumalan Poika hän osasi erottaa sairauden ja sairauden. Hän osasi tunnistaa demonin vaikutuksen ihmisissä. Jeesus ei toisaalta pitänyt niin numeroa, mitä tapahtui, kun ihminen vapautui ja parani. Hän paransi sairaita ja karkotti demoneja. Vähän kuin hehtaaripyssyllä. Sama tehtävä on annettu seurakunnalle, elävässä uskossa oleville kristityille. Siis tavallisille Jumalan lapsille, jotka tarvitsevat Jeesuksen seuraa, apua, turvaa ja voimaa joka ikinen päivä.

Eniten minua hämmentää Suomen taivasteleva media. ”Hui kauheata! Joku karkottaa demoneita. Siitähän voi tulla vaikka mitä ongelmia ihmisille. Annetaan lääkärien ja psykiatrien hoitaa nämä ihmiset!” Miten on? Ovatko nämä parantumis- ja rukouskokouksia kansoittavat ihmiset käyneet joskus lääkärissä? Satavarmasti ovat ja ovatpa jääneet apua vaille monen monta kertaa. 

Jospa tutkiva femijourmalismi keskittyisi vaikka new-age kamaan: uskomushoitoihin, okkultismiin, joogauskontoon, shamaanien parveiluun ja muuhun huuhaahan. Sieltä saisi oikeita aiheita tuumailuihin: Mistä se paha tarttuu? Mistä pahoinvointi ja arvottomuus sikiää? Mistä suomalaiset hakevat pilvin pimein apua, kun kansankirkko alkaa olla  piispojen johtama lausuntoautomaatti, jossa opetetaan norsunluutorneista teflonteologiaa: ”Voi, voi, ymmärrämme kaikkea, kumarramme kaikkea ja olemme aina rikkaamman ja mahtavamman puolella. Ihan aatteen vuoksi. Lempivirtemme on …käy Jeesus kohti Golgataa. Se meille salatuksi jää. Vain valta meitä viehättää. Kaksi palaa sokeria, kiitos”(virttä 55 vapaasti lainaten).

Jos insinöörin mielipidettä tarvitaan, kysytään asiaa insinööriltä. Jos liike-elämän ongelmista halutaan selkoa, niin joku kokenut yrittäjä vastaa kansalaisille. Suomen politiikan johtamisesta kysytään presidentiltä ja ministereiltä kommentteja. Kun kirkon asioista halutaan ottaa selvää, niin kysytään rippikoulun käyneeltä Johanna Korhoselta. Kummallista.

Jeesus kanssasi. Hän on voittanut pahan ja kaiken demonien vallan. Jokainen Jumalan lapsi saa olla täydellisesti vapautettu Kristuksen ansiosta. Ota iisisti, ystävä. Vietetään naistenpäivää perjantaina 8. maaliskuuta kohtuudella. Tämä on myös täyspäisten miesten maailma.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti