Koin kevään
vahvasti 1990-luvulla. Pappeilin Karjalohjalla, muualla Suomessa, Inkerissä ja
Tallinnassa. Kevään toi Suomen kansankirkon yhteinen usko ja kotoisan kravatittoman
herätysliikkeen näky rakentaa Kristuksen kirkkoa yli kaikkien rajojen: Yksin
uskosta ja rakkaudesta Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Kevät päättyi silloin
herätysliikkeen varovaisuuteen. Nyt on toisin. Tavalliset kristityt:
kirkkouskovaiset, herätysliikkeiden väki ja nenää kaivelevien pällistelijöiden - meikäläisen tapaiset - kirkon jäsenet
uskaltavat sittenkin heittäytyä Jumalan armon ja rakkauden varaan. Jeesuksen
siivellä. Tämä tavisten ja pienten ihmisten joukko kavahtaa herraskaisen kirkon
yläluokan edustamaa arvotyhjää liberalismia ja ateismia.
Puolueettomuuden
harha on ohi. Myös vallanhimoiset kirkon edustajat, harhaanjohtajat ja
peesaajat ovat valinneet puolensa. Trendikkäiden vasemmistovihreiden ja
hallintofundamentalistien joukkoon on tunkua. Värin näyttäminen on paikallaan, koska
viimeisellä tuomiolla on vain kaksi joukkoa. Armosta pelastetut toisella, kadotuksen
valinneet toisella puolella.
Ammattiliitot
ovat sivuraiteilla ja heikossa hapessa. Irtisanomisoikeudet on otettu kirkon
johdon käyttöön. Viimeisen vuoden aikana irtisanoutumiset ovat olleet päivän
sana (Dagens gröt):
- Piispat sanoutuvat irti armomurhien ja aborttien vastustajista.
- Piispat sanoutuvat irti Raamatun mukaisesta opetuksesta ja uskosta Jumalaan, Saatanaan, hyvään ja pahaan.
- Piispat sanoutuvat irti homoista ja lesboista, jotka kipuilevat erilaisuutensa kanssa ja haluaisivat löytää ilon ja rauhan.
- Piispat sanoutuvat irti herätysliikkeistä, Paavalin synodista, Lähetyshiippakunnasta, Luther-säätiöstä ja pahnanpohjimmaisena Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan Kirkkopäivistä.
Voi hyvä Isä
näitä jäätyneeseen paniikkinappiin kielensä työntäneitä Suomen piispoja.
Mistä ilo
Pääsiäisaikaan ja kevääseen? Jeesus elää ja vaikuttaa edelleen Suomen
kansankirkossa leipäpapeista huolimatta. Seurakuntalaisia on satojatuhansia,
jotka uskovat Raamatun ilmoitukseen Jeesuksesta, joka syntyi maailmaan ja
sovitti kuollessaan ihmisten synnit, syyllisyyden, pahuuden ja heikkouden. Jeesus rakentaa kirkkoaan ihmisten välisissä
verkostoissa, soluissa, raamattupiireissä kaikkialla Suomen luterilaisen kirkon
seurakunnissa. Sille eivät hallintouskovaiset voi mitään, Jumalan Sanaa ei kahlita.
Karjalohjan
kirkkopäivät olivat antoisat. Seurapuheet hyviä. Puhuinhan minäkin. Ennen muuta
koolla oli paljon Kristuksen seurakuntaa: maallikoita, pappeja ja piispoja,
joiden keskellä vaikutti Hengen luoma yhteys. Paikalla oli vain veljiä ja
sisaria Kristuksessa. Kirkon herroja en nähnyt Karjalohjan maisemissa. Olimme herravapaalla
Jumalan rakkauden ja ihmeellisen armon vyöhykkeellä.
Jeesus elää,
rakas ystävä. Uskalla olla vapaa Jumalan lapsi. ”Joka ihmistä pelkää on
pelkonsa vanki. Joka luottaa Herraan on turvassa”. Jeesus on ainoa Tie Ikuiseen Elämään ja
Taivaaseen. Sinut on kutsuttu. Jeesus sanoo: ”Tule ja seuraa minua!” Tästä
alkaa elämä. Olet tervetullut.
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi,
rovasti, kirjailija