keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Päästä irti Karjalohjasta

”Päästä irti Karjalohjasta” on yhden, Suomen luterilaisen kirkon, piispan kehotus meikäläiselle vuosia sitten. En jaksa muistella, missä yhteydessä tuo lause tarttui mieleeni. Mietin usein:
  •        Ketä kerran kuussa pitämäni messut Karjalohjalla häiritsevät?
  •        Miksi ne haittaavat jotain täysin ulkopuolista piispaa?
  •       Miksi raahaudun edelleen, vaikka ahdistaa, Karjalohjalle?

Olen uskovainen pappi. Pyrin saarnaamaan Raamatulle kuuliaisesti. En revi, enkä kääri rullalle pyhän kirjan lehtiä eksegeetti-anarkistien, enkä kulttuurisieppojen tapaan. Lapsenuskoni ja olemassaoloni häiritsee – näin tulkitsen – Iisebelin hengen mukaisesti eläviä laitoskirkon rouvia, sekä arempia miehiä, jotka ovat jääneet tossun alle.

Karjalohja on osa Lohjan seurakuntaa, työyhteisöäni. Kristityn papin velvollisuuteni, on pitää Jumalan sanaa esillä - edes hiillosliekillä - Karjalohjan ihmisille. Muuten rakas kotiseutuni nukahtaa Ruususen ikiuneen, uudelleen rakennettu Kivikirkko muuttuu naakkojen asunnoksi. Kristillisen kirkon piispa kehottaa: ”Päästä irti Karjalohjasta”.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti, Lohjan pappi, Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan kirkkoherra 1988 – 2012 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Homoeroottiset piispat Turusta ja Stadista

Tom of Finland on arvokkain tämän hetken tavaramerkki Suomessa. Elokuva, näytelmä, lehtikirjoituksia, näyttelyitä, Finlaysonin lakanoita ja nyt mannekiineja, jotka antavat kasvot ja vähän enemmänkin homojen puolesta.

En hyväksy homouden harjoittamista, koska olen kuuliainen Jumalan Sanalle. En tulisi vihkimään tai siunaamaan homoliittoja, vaikka kirkko käskisi. Tuollainen käskyttävä kirkko olisi jo antikristillinen lafka.

Minulla on ainakin yksi ystäväpariskunta, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa: Ihania ihmisiä molemmat. Minulla on useampia tuttuja ja puolituttuja homoja jo vuosien takaa. Silloin ei vielä ollut aggressiivista sateenkaariliikettä, eikä vihapuheisia homouden puolustajia.

Tuntemani ja tietämäni seksuaalisen vähemmistön edustajat ovat tavallisia ihmisiä. He pukeutuvat, kuten muutkin, arvostavat ja rakastavat – näin ymmärrän – sitä omaa rakastaan. Elävät elämää, jossa on seksin lisäksi paljon muuta ihmeellistä, rikasta ja kaunista. Arjen iloja ja suruja.

Kahdelta piispalta on homma karannut lapasesta. He eivät puolusta, rohkaise tai tue tavallisia homoja. He ovat syttyneet erotiikalle, pornolle ja haureellisuudelle. He yhdistävät homoseksuaalisuuteen Tom of Finland tyylisen elämän ja irtosuhteet, itsetyydyttävän seksuaalisen vapauden, alaikäisten oikeuden harrastaa seksiä heti kun joku on hollilla. Piisparessukat tuhoavat arvoja yhteiskunnasta, kuin viinaporvarit ja siveät huorat Lapissa Laestadiuksen aikoihin. Myös niiden, tavallisten ihmisten, jotka ovat – valitettavasti – valinneet homoseksuaalisen elämäntavan. 
Ihmettelen luterilaista kirkkoani, joka sallii piispoille ja muutamille hyväkkäille ihan mitä vain. 

Ylikorostunut seksuaalisuus on muotia valtaeliitin parissa. Miellyttääkseen Lutherin kirkko vaikenee ja keskittyy harrastamaan juhlavuosispektaakkeleja. Muutama hassu konservatiivipappi koettaa pistää kampoihin, koska kirkon jäsenistä enemmistö haluaisi edelleen ja aina vain kuulua kirkkoon, missä on joku agenda, toimintaohje ja… hyvä uutinen Jeesuksesta. 

Jumala, varjele sydämeni katkeroitumasta. Kanna, kun olen valmis luovuttamaan.  Auta Herra näkemään suunnitelmasi. Vakuuta minut, että sinulla on suunnitelma. Onhan, Jeesus? 

Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, rovasti