lauantai 28. tammikuuta 2017

Naispapit, toivossa väkevät

Vuonna 1982 porukkaa vihittiin papeiksi Helsingin tuomiokirkossa.  Meidät – kahdeksan maitopartaa - puettiin messun kuluessa koreiksi, kuin riikinkukot konsanaan. Oli kasukka- lännenpukua kaikilla väreillä, avustajia säheltämässä ja vanha piispa siinä keskellä, kuin keisari Vespasianus. Sauva kädessä ja tötterö päässä. Hieno juhla meille kahdeksalle. Julkinen kutsu Suomen kansankirkon papeiksi.

Neljä maisterisnaista asetettiin samassa tilaisuudessa lehtorin virkaan, tai minne lie. Miesten kukkoilun aikana he istuivat saarnastuolin takana lähes näkymättömissä. Neljä varpusta joutui katsomaan riikinkukkojen soidinmenoja. Tuli paha olo meikäläiselle.

Tutustuin naispappeihin 1982 Ruotsissa. Meillä oli Köpingin seurakunnassa useampi pappi: neljä viisi miestä ja yksi rouheen mukava nainen. Kaikki koimme olevamme vain pappeja. Erilaisia, eritavalla Raamattua painottavia, mutta jokaisella meistä oli näky Kristuksen kirkosta. Olimme seurakunnan palvelijoita: miehiä ja naisia. Lähiseurakunnissa näitä naispappeja oli pilvin valoisin, joihin oli ilo tutustua.

Suomeen naispapit tulivat myöhemmin (1988 alkaen). Taistelu oli toisille rankkaa. Maallinen yhteiskunta auttoi naispappien kotoutumista kirkkoon ja virkaan. Piispat olivat, kuten aina: myötätuuleen purjehtijoita. Mukana surffailivat ja opettelivat peukuttamaan. Paitsi ei se Oulun piispa. Muutama virkaiältään vanhempi naispappi on edelleen haavoilla. Kohtaan silloin tällöin näitä onnettomia sotaratsuja, jotka taistelevat vuosikymmenestä toiseen vanhasta muistista. Donna Quijotet. Heillä sekoittuvat suloisesti pappeus, tasa-arvokysymykset, feminismi, sateenkaariaate, katolinen liturgia ja ultraviherrys. 

Iloitsen jokaisesta kohtuullisessa sovussa ja rakkaudessa elävästä papista, miehestä ja naisesta, vaikken heidän raamattunäkemystä aina jaakaan. Erityisesti iloitsen uudesta pappispolvesta, jonka keskeltä kasvaa kirkon uudistajia ja uskonpuhdistajia, kristittyjä, joilla on näky Jeesuksen kirkosta. Sanan kirkosta. Miehistä ja naisista. Papeista.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti

tiistai 3. tammikuuta 2017

Hyvämaineisen ystäville Siunausta ja iloa vuodelle 2017

Rakkaat ystävät

Uusi vuosi tuo selkiintyneempiä toimintakuvioita yhdistykselle. Olimme toivoneet yhteistoimintaa alueseurakunnan kanssa kirkonmäellä, mutta emme ole ihan kelvollisia. Oikeastaan hyvä näin. Toimimme tulevana vuonna siis muualla Karjalohjalla. Wanha Emäntä kahvilassa kokoonnumme kerran kuussa laulujen, kahvin ja hartauden merkeissä. Muutaman kerran tullemme pitämään jumalanpalveluksen/kirkkohetken kenties Seurojentalolla tai Tupalassa. Etsimme myös muita mahdollisia tiloja. Ehdottaa saa. Miten olisi yhdistyksen järjestämä torikirkko? Tai kirkkohetki Pyhän Ristin hautausmaan alueella? Johannes kappeli on ymmärtääkseni myös käytettävissä.

Hyvämaineisen Yhdistyksen tuki on ollut huomattavaa Karjalohjan alueen rippikoululaisille. Olemme stipendiöineet isosia/assistentteja, jakaneet hyvää hengellistä kirjallisuutta. Jotain spesiaalia koetamme järjestää kuluvanakin vuonna. Kenties tutustumisreissu Turun Lidliin ja tuomiokirkkoon? Olisi hyvä viedä terveisiä myös Turun Palvelutalo Wileniin (Ukkokoti). Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olemme käyneet tervehtimässä vanhuksia ja vieneet heille Karjalohjan terveiset.

Suuri henkilökohtainen tuki yhdistykseltä on meikäläiselle siinä, kun messut, jotka saan kerran kuussa pitää Kivikirkossa, ovat olleet ihan suosittuja.  Kiitos yhdistyksen kustantaman ilmoittelun. Koen karjalohjalaisten tappiona sen, kun kirkonmäen jumalanpalveluksia ei enää pidetä kaikkina pyhinä/sunnuntaina. Loppiainen passataan. Tapanin messukin jäi pitämättä. Tämän takia yhdistyksellä on ilo järjestää muutama jumalanpalvelus jossain Karjalohjan alueella.

Käyn edelleen pyydettäessä Eulaaliassa ja Tupala/Kotolassa. Kunhan muulta papintyöltäni Lohjalla ehdin. Kirkollisiin toimituksiin olen pyrkinyt myös mahdollisuuksien mukaan tulemaan, kun karjalohjalaiset ovat pyytäneet. Aina tämä ei järjesty, mutta joskus kuitenkin.

Ystävät. Muistakaa yhdistystämme rukouksin ja taloudellisesti. Liittykää jäseneksi ja maksakaa jäsenmaksunne. Kertokaa ajatuksia, miten voimme vaalia kirkollista perinnettä karjalohjalaiseen tapaan myös tulevaisuudessa. Meillä on kunniakas historia, vaan tuleva saa olla vieläkin parempi. Kristillisessä työssä emme kilpaile, vaan todistamme uskosta Jeesukseen. Paikallisesti, maakunnallisesti, globaalisti ja rakkaudella.

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystävät ry

Heikki Linnavirta, yhdistyksen puheenjohtaja, rovasti, 
Lohjan diakoniapappi, Karjalohjan hyvämaineisen 
seurakunnan kirkkoherra 1988 - 2012