torstai 3. marraskuuta 2016

Kairos ja krooninen kakkahalvaus*

Havahtuminen on nopea juttu. Intohimoinen elämä on tavoiteltavaa. Raamatun mukaan se on yltäkylläistä elämää nykyhetkessä virren 338 sanoin ja vähän nopeammin: ”Hetki vain ja päivä kerrallansa”. Vuosia sitten koin kaksi pysähdyttävää tapahtumaa. Siitä rankemmasta menin läpi itkien ja nauraen Jumalan armon avulla. Toisen haasteen yritin hoitaa ihan itse. Tästä kehittyi krooninen masennus. Kummelisanoin: ”Ahdistus, tuska, kiusaus”. Normaalia masennusta syvempi tapaa elää, tai olla elävinään.

Havahduin äskettäin ihan kuin ilman syytä. Koetan selittää. Kuunnellessani Aleppon kelloja, seuratessani suomalaisten sometusta ja tutustuessani kahteen veijariin USA:sta median välityksellä, havahduin lähes aikuisuuteen. Maailma on kaikessa kauheudessaan naurettavien, arkojen, vihaisten ja lapsellisten ihmisten temmellyskenttä. 

Uuteen heräämiseni vaikutti eniten Jeesuksen kohtaaminen. Sana meni läpi ja Jeesus tuli livenä lähelle. Ainoa syy elää ja olla hereillä, on haparointi hetkestä hetkeen Jumalan kanssa kaksin. Koulutyöpaikkapolitiikkakirkkovaltaistuinkiusaajat eivät saa viimeistä sanaa. He ovat kerran tuomiolla pahuudestaan. Ovat he sitten isisjengiä, amerikkalaisia, venäläisiä tai kotimaisia vihapuhujia ja murhaajia.

Isointa elämässäni on parannuksen teko ja katumus. Minussa on kiusaajaa ja vihan liekillä elävää ihmistä yhtä lailla kuin muissa. Peili on hyvä muuhunkin kuin itsensä ihailemiseen. Siitä näky ihmeen itsekäs ja muita arvosteleva besserwisser, joka tarvitsee Jeesuksen sanaa: ”Heka, en minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee”. Ja minä menen. Jeesus halkaisee tuulta ja meikäläinen kulkee takavasemmalla, kuin maailman urhoollisin hiiri.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Lohjan diakoniapappi, rovasti

*huomaa sana ”kakka”. Kohta suuni on siisti kuin beduiinin peppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti