keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kirkkoja - Herran huoneita

Kirkot ovat olleet minulle rukouksen ja hiljentymisen paikkoja. Turvapaikkoja kiireen ja pelon maailmasta. Saan olla Jumalan hoidossa. Lähes sama olenko seurakuntalaisena tai papin hommissa. Miellän kirkot Jumalan huoneiksi, Jeesuksen ja meikäläisen treffaamispaikoiksi. Samalla tavoin kokevat varmasti monet, monet muutkin ihmiset.

Viime vuosina tilanne on muuttunut. Kirkoissa on maksullisia konsertteja, maallisia tai hengellisiä, mutta ilman pääsylippua et pääse kirkkoon. Minulle tuo ei ole taloudellinen taakka, mutta köyhille ja vähätuloisille kyllä. Erityisesti kirkon historiallinen, kristillinen sanoma katoaa rahan pläräämisen myötä.

Pahempi muutos on antikristilliset tilaisuudet kirkon tiloissa. Tarkoitan itämaisten uskontojen invaasiota kirkkoihin: joogaa, meditatiivista kuljeskelua tyyny tai patja kainalossa, erityismessuja synnin sitomille, jotka eivät halua muutosta. Tarkoitan sateenkaarimessuja.

Kirkkorakennukset ovat yleensä vuosisatojen aikana yhteisin uhrauksin työstetty. Seurakuntalaisille tuotettu sisältö on valitettavasti paljolti uuspakanallista. Kristitty Mikkelin piispakin on ahdistuneena kirjoittanut asiasta. Kiitos Herralle. Jumalan läsnäolo liittyy ihmisiin. Kirkot ovat sittenkin vain rakennuksia, mutta välittyy tyly kuva kirkoista, joihin ennen tultiin hiljentymään, rukoilemaan Jumalan armoa, etsimään turvaa ja mahdollisuutta uuteen alkuun. 

Nyt rakkaat kirkot ovat samalla tasolla, kuin Jerusalemin temppeli Jeesuksen aikoihin. Jeesukselta paloi ainakin kerran pinna, kun hän katseli mammonan palvontaa ja ihmisten jumalattomuutta. Hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos kaupustelijat ja muut tori-ihmiset, kaatoi heidän markkinapaikat ja huusi: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone, mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan”. (Matteus 19:46) Tämä tapahtui vuoden 33 tienoilla. Roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin vuonna 70 jKr.

Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, rovasti