maanantai 27. kesäkuuta 2016

”Kiroile ja työtä tee paha sinut palkitsee”



Mukailen otsikossa hengellistä riimiä ”Rukoile ja työtä tee Herra sinun palkitsee”. Syystä. Olen puolen vuoden aikana kuulostellut ihmisten puheita mediassa ja erityisesti livenä enempi surullisena. Perkeleet lentävät ns. sivistyneillä puheissa, kuin entisellä katujätkällä Sörkän vankilan kulmilla. Politiikassa - ainakin pienemmissä palavereissa – on maan tapa suolata sanat kiroilemalla. Tässä kohden Suomi ei ole yhtään jakautunut. Ärräpäitä ja alapäänimittelyä kuulee viikoittain. Joissain yhteyksissä - meikäläisen ammatin takia - joku valittelee kielenkäyttöään. Kun kerran kaikkivaltiaan Jumalan aikana voi kiroilla kuin turkkilainen (vanha kansansanonta), niin miksi pahaista pappia huomioimaan?

Rippikoululeirillä Bergvikissä oli eri puolilta Lohjaa ihania nuoria naisia ja kehityskelpoisia miehenalkuja viikon ajan koolla yötä päivää. Lähes 50 henkeä – isoset ja opet mukaan lukien - Jumalan luomia ja Jeesukselle rakkaita kaikki tyynni. Vapaa-aika ja ruokailutilanteet olivat korville melkoinen shokki. Olen Unkan Baarin vakiasiakas ja Tanun ynnä kumppanien kaveri, joten en ole mikään neitsytkorva. Miehet uhoavat ja ovat naisia hitaammin kehittyvää lajia. Tollojen miesten kiroilu on toivottavasti ohimenevää keskenkasvuisuutta. Kvinnofolk…naisväki, kun kiroilee ja likaa itseään sanoillaan, niin se tuntui ja tuntuu meikäläisestä erityisen pahalta. 

Niin sanotut sivistyneet aikuiset puhuvat rasismista ja vähemmistöjen kunnioituksen tarpeellisuudesta. Tämä on tosi: Rasismi on pahasta, samoin vihapuhe vähemmistöjä kohtaan. Kaikki alkaa kuitenkin mielestä ja sanoista. Tytöt lentopallopelissä karjuvat toisilleen saatanaa ja vähän joka suuntaan lausetta: ” Vitun homo! ” Kyse ei ole vihapuheesta, eikä rasistisesta käytöksestä, vaan jumalattomasta, sivistymättömästä ja ahdistavasta kielestä, mikä kertoo yhteiskunnan, koulun ja perheiden enemmistön arjen arvomaailmasta.

Lasten takia olen pahoillani. Ja ehdottomasti kiroilijoiden. Lapset ansaitsevat rakkaudellisemman elinympäristön ja rikkaamman äidinkielen. Perheet, koulut ja yhteiskunta on suuressa vastuussa. Median vastuulla ei ole mikään. TV-ohjelmien vetäjät ovat ostettavissa olevia luopioita ja myötätuulen haistelijoita. Kansankirkon viimeiset mahdollisuudet ovat menneet piispojen kuittisekoilujen takia. 

Silti… jospa kuntien päiväkodit, kirkon kerhot ja lapsia rakastavat kodit tekisivät parannusta. Lapset ovat Jumalan silmäterä. Olemme vastuussa lapsista Jumalan edessä. Mitä voin tehdä lasten, ripari-ikäisten ja vanhempien parhaaksi tässä kohden? Uskon syntyminen, uskon kasvaminen, asioiden kirkastuminen synniksi ovat keinoja asian parantamiseksi. Viime kädessä on kysymys kiroilevan, paatuvan, rikkinäisen ja heikon ihmisen kotiutuksesta. Perkelettä julistamalla ja huutamalla, homoksi haukkumalla ja vihan vapaalla ilmaisulla ei Taivas tule koskaan todeksi. 

Jeesus armahda meitä, vapauta meidät. Rakastuin kaikkiin riparilaiseen ja isosiin taas kerran. Myös poikiin. Opettajakollegat tuntuivat rakkailta ja ihanilta ystäviltä. Edelleen olen enemmän kuin filantrooppi. Rakastan ihmistä Jumalan armon avulla. Myös heitä, jotka tunnen. Puhdas mieli on rakastavan Jumalan lahja sinulle, minulle, lapsille, nuorille, katujätkille… jopa toimittajille. Sanat merkitsevät. Jokainen sana.

Jeesus kanssasi, ystävä.
Heikki Linnavirta
-       Lohjan pappi, rovasti, kaupunginvaltuutettu, Perussuomalaisten valtuustoryhmän pj.