lauantai 12. maaliskuuta 2016

Sateenkaaren vangit

Seurakunnan työntekijöiden joukkoon, kirkolliskokouksen edustajiksi, paikallisseurakuntien valtuustoihin luikerteli kymmenisen vuotta sitten vihaisia sateenkaarilipuilla huitovia rakkaudenjulistajia, jotka toitottavat suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja erilaisuuden rikkautta omilla ehdoillaan: ”Suvaitse, kannata ja kumarra samoja asioita samaan tahtiin kuin me. Jos vastustat meitä, olet rasisti, natsi, sika, Wagnerin jouluna syöty serkku”. 

Kokeneena pappina ja tosi entisenä kirkkoherrana olen saanut seurata vuosikymmenen ajan oikeaoppisen ja idealistisen sateenkaariliikkeen menestystarinaa kansankirkossa: Kun heilutat sateenkaarilippua, niin sinun ei tarvitse osata mitään työssäsi, sinun ei tarvitse kunnioittaa tai suvaita toisinajattelijoita, saat olla juuri niin töykeä, röyhkeä ja itsekäs, kuin haluat. Kirkon johto nyökkäilee ja taputtaa innoissaan. He pelkäävät liberaalien ja jumalattomien tuomiota: Kun ei hyväksy sateenkaariväen toikkaroivaa ja raamatunvastaista toimintaa on fundamentalisti ja lahkolainen. 

On surullista nähdä kirkon johtajien luopumus uskosta ja pappisvalasta. Pelko on saatanallisen vahva voima. Hiljaa oleminen, vaikeneminen, on sateenkaarivärisen vääryyden ja pahuuden hyväksymistä. 

Tässä kohden syyllisiä ja pahantekijöitä ovat lähes kaikki kirkon jäsenet ja työntekijät. Olemme suomettuneet ja antautuneet. Pelkäämme leimaantumista, työpaikan menetystä ja syrjintää. Pelko ei ole turha, taistelu on todellista, turpiin on tullut ja tulee. 

Mutta, mutta… jos rakastavan Jumalan suuntaan haluaa olla kuuliainen, niin onko totuutta etsivällä muuta mahdollista? Meillä on Raamatun lapsellisen pelastava todistus: ”Jeesus on Herra. Hän on tie, totuus ja elämä. Hänen kauttaan pelastumme. Yksin armosta. Tässä ja nyt voimme olla Tien kulkijoita. Taivas on matkamme päämäärä”. Sateenkaarilippu ohjaa väärälle tielle. Jeesuksen seuraaja ei voi olla kahden tien kulkija. 

Pilapiirtäjä Kari kuvasi piirroksessaan maalaisisäntiä. Toinen virkkoi lehteä selaillessaan: ”Maailman tilanne on niin kauhea ja pelottava, että se voi rauhoittua millä hetkellä tahansa”. 

Tätä mukaillen. Kirkon tilanne on kauhea… Odotetaan Jumalan ihmettä. Entisistä liberaalikristityistä tulee parhaita uskon puolustajia ja todistajia. Uskoon pamahtavista piispoista tulee oivallisia saarnamiehiä. Sateenkaarilipun alla marssijoita pääsee jatkuvasti vapauteen yksin Jumalan armosta. Kaikki voi muuttua paremmaksi millä hetkellä tahansa. Sitä odotellessa. 

Jeesus kanssasi, ystävä Heikki Linnavirta, rovasti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti