tiistai 20. lokakuuta 2015

Kenen kirkko?

Kuka saa puhua kristillisen seurakunnan puolesta? Ovatko piispat kirkon äänioikeutettuja? Kirkkoherrat ja papisto? Kirkon herätysliikkeiden johtajat? Seurakuntalaiset? Sari ja Johanna (ne vantaalaiset)? Sinä ja minä?

Luterilaisen kansankirkon ”maan tapa” on ollut vuosisatoja se, että jokainen halutessaan saa käyttää kirkon ääntä. Samalla tavalla, kuin aikoinaan Karjalohjan kivikirkon rakentamisessa ei tarvittu työnjohtajaa, koska jokaisen kyläläisen tuli ohi kulkiessaan valvoa kirkon rakentamista. Kirkko valmistui, paloi salaman sytyttämänä, valmistui uudelleen. Kansankirkko toimii.

Saan ihottumaa, kun kirkon liberaalisiipi aukoo päätään ja haluaa kirkon muuttuvan ihanan harmaaksi. Tarkoitan piispoja ja suvaitsevaisen suloista kulttuuriväkeä. Heillä on oikeus kailottaa, käännyttää ja tehdä työtä kirkon sivistämiseksi. Suotakoon heille se ilo. Silti ahdistun, koska koen, että minun oikeuteni sanoittaa kirkon päätehtävää (Jeesus on Herra) koetetaan rajoittaa ”suvaitsevaisesta” suunnasta. Mun valtaa hämmennys ja kauhu.

Kestääkö kirkko punavihreän new-age hyökkäyksen? Varmasti. Kirkossa tulee aina olemaan kastettuja, rippikoulunkäyneitä ja rokotettuja seurakuntalaisia, kirkkokansaa joka ei kuluta kirkon penkkejä sunnuntaisin, mutta uskoo Jumalaan, joka on mukana arjessa: Työpaikoilla, työttömien kohtaamisissa, kodeissa ja hoitolaitoksissa. Kirkkokansa kokoontuu tavallisiin kirkkoihin ja seuratilaisuuksiin, jossa puhutaan sanaa yksinkertaisesti ja lauletaan virsiä ja lauluja, joita on ennenkin laulettu.

Mietin usein kirkon vasemmistoa ja sen motiiveja. Opettelen rakastamaan kaikkia lähimmäisiä, jotta ihottuma helpottaisi. Rukoilen piispojen, liberaalien ja homojen puolesta päivittäin, yhtä lailla nenääkaivavien heteroiden ja urbanisoituneiden maalaisten puolesta. Kirkon ääni kuuluu sinulle ja minulle. Kirkko kuuluu myös meille konservatiiveille. Tällä puolen kirkkolaivaa puhaltaa kova tuuli, joskus jopa myrsky, mutta laivaa emme jätä. Herätämme Jeesuksen, kun myrsky käy pelottavaksi. Paraikaa on äänen avaamisen aika. Kohta huudamme: Herää Jeesus! Auta meitä. Me hukumme. Mutta kirkkoon mahtuu jokainen, joka kaipaa ja etsii pelastavaa ja armollista Jumalaa. Kirkon johtajan nimi on Jeesus. Yksin Jeesus. 

Jeesus kanssasi, ystävä. Ota pastilli.

Heikki Linnavirta, rovasti, pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti