tiistai 16. kesäkuuta 2015

Viikko Jeesuksen seurassa

Rippikoululeiri Karjalohjan maisemissa ja kirkonmäellä ohi eli förbi. Saimme puhua Jeesuksesta nuorille. Posotimme Raamatusta minkä osasimme. Nuoret opettajat - Enni ja Jussi - käyttivät hyödyksi eri opetustiloja, videotykkiä, nettiyhteyksiä ja monimuotoisia pedagogisia metodeja. Homma toimi ja riparilaiset olivat, kuin kotonaan nykyajan raamattukeskeisessä opetuksessa. Pekka Reinikaisen tunti dinoista ja luomisesta oli taas tarpeellinen ja hyvä. 

Jollakin tavalla myös minun opetusmetodini hanskasivat. Käytin sellaista valkoista taulua, johon voi kirjoittaa sellaisilla paksuilla tusseilla. Käytin eri värejä. Sitten taulun voi pyyhkiä uutta aihetta varten. Luokkatilana minulla oli kivikirkon etuosa. Istuimme irtotuoleissa, kuin kirkonpenkissä konsanaan. Metodina minulla oli ”pappi puhuu ja muut kuuntelee” - malli. Toimi hyvin. Joko kaikki kuuntelivat tai olivat Oscar- näyttelijäainesta.

Havahduin taas huomaamaan, kuinka totuutta janoavia ja turvallisuutta kaipaavia nuoret ovat. Ja kuinka muutoksia pelkäävä ja korrekti kirkkomme on. Meillä on mahdollisuus rakastaa, opettaa ja välittää hyvää uutista Jeesuksesta. Viesti saa vastakaikua. Muutama innostuu isoskoulutukseen asti. Hyvä. Kaikki ovat jonkin aikaa into pinkeinä valmiita oppimaan lisää ja seurakunnalla on tuhannen taalan paikka. Sitten kaikki palat laitetaan takaisin laatikkoon. 

Jatkamme normaalilla seurakuntatyöllä: Korkeakirkollisia myssymessuja kaikilla mausteilla ja liturgiakoukeroilla, laulutilaisuuksia varttia yli varttuneille, kirkkokonsertteja aikuiseen makuun. Kaikki oikein ja sangen hyvää. Silti minusta tuntuu, että ajaudumme vuosi vuodelta kauemmas kirkon tavallisista jäsenistä, nuorista ja monenikäisistä aikuisista. Heistä, jotka käyvät rippikoulun viisitoistakesäsisnä vuorollaan ja jatkavat elämäänsä hauras usko sydämessään. Tapaamme heitä kastetilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. Seurakunta kokoaa sisäpiirinsä – noin sata henkeä kirkkotilaa kohden – vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Enemmistö saa selvitä enempi omin avuin.

Mitä tehdä? Olla masentumatta ja jatkaa, vaikka kaikki näyttää tosi vaatimattomalta ja tehottomalta. Antaa edelleen oma todistus Jeesuksesta, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Olla valona ja uskoa: ”Tää on Jumalan duunia. Sana ei palaa tyhjänä”. Tänään olen kiitollinen Karjalohjan konfirmoiduista ihanista nuorista ynnä isosista, joiden kautta välittyi myös meikäläiselle Jumalan rakastavat terveiset. Jumalalla on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Hän kutsuu ja kokoaa kansaansa kirkon sisällä ja vieressä. Elämän aikana – oikealla ajalla - jokainen meistä kuulee kutsun. Sinun tulevaisuutesi kohdalla, rakas ystävä, olen tosi uskovainen. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Seuraa minua’, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta”. (Matteus 9:9)

Seurataan yhdessä, rakas ystävä. Jeesus on kanssasi.

Heikki Linnavirta, pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti