sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sananvapaus ja muukalaisten kotoutuminen

Ranskan terroriteko kertoi - taas kerran - demokratian vaikeudesta. Yhden sananvapaus on toiselle jumalanpilkkaa. Kun uskonto ei anna keinoja keskusteluun ja erilaisuuden sietämiseen on murhaaminen joillekin ainoa vaihtoehto. Länsimainen demokratia kristillisine juurineen on arvostetuin yhteiskuntamuoto maailmassa. Sen näkee pakolaisten, vainottujen ja kiusattujen matkustussuunnassa. Eurooppa, Yhdysvallat, Australia… länsimaat ovat pakopaikka kymmenille miljoonille kärsiville ihmisille.

Jotain teemme väärin lännessä ja demokratiassa, koska tänne tuodaan herkästi myös diktatuurin ja uskonnollisen fundamentalismin aatteita. Olisiko kotouttaminen annettu vääriin käsiin? Sosiaalipuolen byrokraateille ja vihreyteen taipuville maailmanparantajille, joiden jalat ovat ilmassa?

Länsimaissa on kaksi perustavaa aatesuuntaa, jotka taistelevat ykköspaikasta. Toisella puolen on Kreikan miehinen filosofia ja vihervasemmistolainen ateismi, toisella klassisen kristinuskon sanoma vapaudesta, rakkaudesta ja armosta. Niin kauan, kun ateismi/liberalismi on voitolla terroriteot jatkuvat länsimaissa. Länsi onkin kylmä, itsekäs, armoton ja arvoton kokemus muukalaisille.

Kristinuskon sanoman saadessa enemmän jalansijaa Euroopassa, pystyvät myös pakolaiset, muiden uskontojen kannattajat ja vainotut löytämään enemmän aineksia kotoutumisen evääksi. Lähimmäisen rakkauden ja vapauden sanoma löytyy ainoastaan kristillisen uskon ytimestä. Tiestä, jolla eivät hullutkaan eksy. Tie, jonka nimi on Jeesus. Vapaus ei ollut antiikin filosofien, eikä Ranskan vallankumouksen keksintö. Vapauden lahjassa on Jumalan allekirjoitus.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan rovasti