lauantai 23. elokuuta 2014

Olenk’ mää kusess’?


Ihan seesteisen työrupeaman alkuun olen saanut kirjallisia terveisiä esimiestaholta: Espoon kapitulilta ja paikalliselta kyrkoherdeltä. He eivät edelleenkään tykkää minusta millään tasolla. Olen koko pappisurani (vuodesta 1982) ollut huono esimies ja huono alainen. Jotenkin tuntuu, että alkaa taas syksyn tullen pudotusajot. Meikäläistä ollaan laittamassa jäähyaitioon. Loppukaudeksi.( 2014 – Jeesuksen paluu).

Toisaalta kaikki on hyvin. Karjalohja-messuissa käy väkeä. Toimitukset ovat handussa. Syksyn ohjelma on kasassa, mutta…olen huono esimies muutamalle niinsanotulle alaiselle ja yhdelle niin sanotulle esimiehelle. Voisinko vaihtaa muutaman alaisen ja yhden, eikun kaksi esimiestä? Piispa on se toinen tohelo.

Milloin herätyskristityt ja tavallinen kirkkokansa herää ja huomaa, että kirkon johto - arkkipiispa ja muu yläluokka- ovat Johanna Korhosen hyppysissä? Ja sen toisen naisen, jonka sukunimeä en koskeen opi: Lagerfuitsplazvantaajotakin.

Mietin, milloin saan siirron jonnekin muualle? Juhani Raattamaa, lestadiolaissaarnaaja ja rovasti Laestadiuksen oikea käsi sanoi aikoinaan: ”Jos lähdemme kirkosta, menetämme sakramentit. Jos meidät ajetaan ulos kirkosta, otamme sakramentit mukaamme!” Kirkossa pysymme ja julistamme Jeesusta. Vain Hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo, mikä on ikuista. Heittäkööt. Uskosta Jeesukseen emme luovu. Meillä on Jumalan Sana ja armovälineet.

Jeesus on kanssamme.


Heikki Linnavirta. Karjalohjan pappi, rovasti

perjantai 15. elokuuta 2014

Herra, pelasta meidät! Me hukumme. Ainakin minä.

Terveiset Oslon ja Kööpenhaminan väliseltä merimatkalta. Ei tuntunut yhtään kivalta. 17 – 18 tunnin merimatka. Laiva keinui, metalli kolisi ja paukkui. Tuntitolkulla. Alus tärisi ja kuulosti, kuin joku säiliörekka (sis. tulenarkaa ja myrkyllistä) olisi ollut alakannella irti ja iski joka seitsemännellä aallolla laivan kylkeen: Pow! Crash! God bless Johnny Cash! Laiva oli myöhässä yli kaksi tuntia myrskyn takia. Vastatuuli oli merkilliin, merkilliin. Olen pelännyt aina merta. Jeesus nukkui opetuslasten pelätessä. Valvoin koko yön, enkä oikein saanut Herraa hereille. Tunnepuolella ainakin Jeesus nukkui ja Heka valvoi pelko kurkussa. Malle luki Keplerin dekkaria ”Hypnotisoija” koko yön, koska kolina ja miehen syvät huokaukset pitivät hänet hereillä.

Ilmestyskirjassa on paras Taivaskuvaus: ”Eikä merta enää ole”. Kiitos Jeesus siitä. Myrskyävä meri on maan kauraa. Vertaus ontuu, mutta heiluin kaksi päivää ilman humallusaineita merimatkan jälkeen. Jäi keinunta päällä. Seuraavan kerran kun Malle sanoo, että ”mennään se yksi pätkä laivalla”, vastaan: ”Lentokoneella tai juosten”. Ajattelin helvettiä kesken myrskyn. Ei se pelon ja kauhun syvyys, vaan kesto. Tunti, tunnin perään kolinaa, keinumista, pahaa oloa, pääkipua, huimausta. Jatkuu, jatkuu, aina vain jatkuu, kuin atomikäyttöinen Duracell pupu. Miten hirveä onkaan kadotus, joka kestää ikuisesti. Siis jatkuva helvetti. Onneksi yksikään Jeesukseen uskova, turvautuva, heittäytyvä ei joudu kadotukseen. 

Kiitos Jeesus uskon lahjasta, mikä on jokaisen ihmisen ulottuvilla. Ihan jok’ikisen. Elän uskon varassa, vähäuskoisena hiirenä. Taivas on hyvä. Eikä merta enää ole! Jeesus, anna paljon läsnäolon kokemusta. Tunnetasolla näkyjä Taivaasta, ihmeitä, uskoa, Sinua enemmän. Herra, minulla on vain Sinut. Kesken matkaa ja loppupeleissä homma on yksin Sinun. Vaikka kuinka olen Jumalan kämmenellä, niin tarraudun Sinuun kaksin käsin. Ihan heikkouskoisuuttani.

Rakas ystävä. Voin todistaa omakohtaisesti, että yksi nimi on meikäläisellä mielessä niin hädän hetkellä, kuin turvassa: Jeesus. Miten kertoa Jumalan rauhasta maan päällä, kun itsellä on pelko ahterissa merellä, vaikka olen uskossa, niinku? Ehkä kerron enemmän Taivaasta, Jeesuksesta ja viisaudesta. Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, ettei kande mennä merelle, jos ei ole ihan pakko. Ei edes Mallen mieliksi, joka on rakas ja ihana, ei yhtään tulenarka, eikä myrkyllinen. 

Olen nyt turvallisin mielin Karjalohjalla, kirkon kupeessa, omassa työhuoneessa. Edessäni on taiteilija Santeri Ikkon maalaus kahdesta laivasta Laatokalla. Toinen on rannassa, telakalla, toinen rannan tuntumassa laituriin vahvasti kiinnitettynä. Järvi on tyyni. Peilityyni. Lokki laivan vieressä. Keinumatta. Vatupassissa. 

Jeesus on hereillä kestona. Sanan mukaan. Ilman uskoa Raamattuun olisin nesteessä. Tällä uskolla. Taivasta kohti, vaikka silmät kiinni.

Terv Heikki Linnavirta, rovasti, maa-katkarapu

tiistai 5. elokuuta 2014

Lomakolumni ja kuulumisia Jeesukselle ja sulle kans

Hei Jeesus

Kiitos kesälomasta. Ilma on ollut kuin jääkärin morsian. Hikinen, mutta kaunis. Levätä olen saanut kotona ja Vuokatissa. Aikuisten poikien kanssa viikon loma on äijätouhua. Harrastettiin kaikkea urheilua ja penkkiurheilua yli fyysisen kunnon. Kaikki paikat kipeinä, mutta oli meillä kivaa. Tennistä, lenkkeilyä, Jymyn matsien katsomista livenä, keilaamista, mäkiautoilua. Vaaran maisemissa eksymistä n. kaksi tuntia. Vänrikki Linnavirta Turusta lausui suunnistajan varmuudella moneen kertaan: ”Tästä kannattaa mennä!” Jep. Jep. Matin johdolla sitä eksyttäisi vaikka minkälaisen vihollisen. Molemmat jouduimme jättämään geokätköt maisemiin. Onneksi oli paperia mukana. Kolmelle vaaralle noustiin. No, yöksi löydettiin kämpille. Tossut märkinä ja suovedelle haisevina. Äijätouhua.

Lohjalla, kotona, on parasta, Jeesus. Ajatukset vaan näissä maisemissa karkaavat helposti työn puolelle. Länsi-Uusimaa lehti on vapaamielinen lehti. Sinne saavat kaikki kirjoittaa. Tänään oli kaksi mielenpahoituskirjoitusta. Toinen oli mäkismäistä määkimistä paikallisen kirkkoherran taholta: ”…kyllä homo lääkäri on parempi kuin törppö heterolääkäri…” Herra, tätä tasoa johtavilta papeilta. Mitä tuollaisilla vertailuilla on vaikutusta mihinkään? No konsensuskirjoitus se oli ja kannanotto sen puolesta että Sinun Sanasi, Jeesus, on todettu aikansa eläneeksi. Luithan Jeesus tuon kirjoituksen? Ei hyvä. Toinen oli sitten sitä tuttua Israel vastaisuutta ja juutalaisvihaa, mitä tämän maan ns. kristityt ja älyköt ovat sydämet täynnä.

Jeesus. Kiitos kun olet tässä ja taistelet Israelin puolesta, ihmisten puolesta, syntiä, saatanaa ja kuolemaa vastaan. Herra, kiitos kun yllätät minut ilolla ihan ilman näkyvää syytä. ”Näkymätön ei ole olematonta”, sanoi mummo, kun karjalanpaistin tuoksun nenässään haistoi naapurin oven avatessaan. Mutta iso kiitos Herra seurakunnasta, Israelista, Suomesta, vähän Ruotsista, perheestä, suvusta, lapsista ja ihanista lastenlapsista: Kasper, Aaro, Otto, Regina, Mikaela, Okko…och mera får komma. Kiitos Jeesus sanasta ja lupauksesta, jotta usko, pelastus ja siunaus ulottuvat aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Kattavaa sanoisin, vaikka en ole janoisin. Jeesus, rakastan sinua.

terv. Heka

Ps. Jeesus, kun olet Twitterissä niin mut löydät myös mutkan kautta… @Hekapappi