torstai 17. heinäkuuta 2014

Rakastan juutalaisia

Mietin kollektiivista anteeksipyyntöä kristittynä ja kirkon pappina. Toisilta ihmisiltä on aina anteeksi pyydettävää. Yksi joukko, kansa, yhteisö, vähemmistö, jolta kristittyjen tulisi - vähintään yksityisinä ihmisinä pyytää anteeksi - ovat juutalaiset. Kirkkokuntana emme ole siihen valmiita, koska uskon kohde on piispallisella tasolla nykyään abstrakti new- age kristus. Buddhan kavereita. Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas ei kuulu kirkon johdon ystäviin. 

Olemme vainonneet, kiusanneet ja tappaneet yli 2000 vuoden ajan juutalaisia. Jokainen sukupolvi.  Euroopassa pimeän keskiajan ghettomääräykset, velvollisuus kantaa yllään keltaista kangaspalaa, karkotukset, inkvisitio ja ristiretkien häpeällisyys. Jumalan valittu kansa: Jobin jälkeläisiä. Kiitos Herralle juutalaisista valoisaan uuteen alkuun asti. Kerran pakanat ja juutalaiset ovat yhtä. Jeesukseen uskovina.

1200- luvulla, jumalattomat kristityt ritarit ja seikkailijat, valloitettuaan Jerusalemin, kokosivat juutalaisyhteisön jäsenet synagogaan, lukitsivat ovet ja polttivat Jeesuksen omaa kansaa kristillisiä ylistyslauluja laulaen. Saksan keskitysleirit ovat uudempi kollektiivinen häpeä. Hitlerin jengi vetosi Lutherin vihakirjoituksiin. Keltaiset tähdet vaatteissa tulivat keskiajan yhteiskunnan määräyksistä. Luin opiskeluaikana 1930-luvun ”saksalaisista kristityistä”, natsikristityistä, jotka häivyttivät täysin juutalaisuuden kristinuskosta. Heitä oli vain osa Saksan kristityistä. Silti kaikki kristityt – pastori Dietrich Bonhoefferia ja muutamaa muuta vanhurskasta lukuun ottamatta – hyväksyivät kristillisyyden, joka oli rotupuhdasta, arjalaista ”kristillisyyttä”. Juden raus, niin uskosta kuin maan päältä.

Nuorena opiskelijana en vielä ollut kansanmurhaan osallinen. Nyt Lutheria lukeneena, vanhana kirkon pappina huomaan olevani osa kristillistä kirkkoa, joka vaikeni ja antoi juutalaisten kuolla holokaustin uhreina. Kristillisen kirkon historia on verinen ja harhaoppinen. Ilman armoa ja - juutalaisen Jeesuksen ristinkuoleman tuomaa sovitusta - olisimme kadotettuja. Kaikki tyynni.

Kuusi miljoonaa murhattua juutalaista uhrattuaan kristilliset kirkot irtisanoutuivat antisemitismistä toisen maailmansodan jälkeen. Silti Eurooppa seurasi sivusta, kun juutalaiset taistelivat itsenäisyydestään 1948, 1967, 1973 jne. Israel taistelee yhä kymmeniä miljoonia vihollisia vastaan. Joka päivä jatkuu sota arabimaailmaa ja islamilaisia vastaan: ”Kuolema juutalaisille!” Gazan ja Länsirannan onnettomat arabit ovat vain propagandaväline Jordanialle, Syyrialle, Egyptille, Iranille, Irakille ja muille juutalaisvihaan kasvatettujen valtioiden kansalaisille.

Laulatan lapsia Karjalohjan päiväkodissa. ”Kolme varista” on laulu, jossa peukalo ja etusormi liitetään yhteen. Vapaaksi jäävät kolme sormea. Laulun myötä yksi kerrallaan sormet piilotetaan, kun varikset lentävät pois. Yksi kerrallaan. Sain valokuvan pienistä iloisista palestiinalaislapsista jotka olivat laittaneet sormensa samalla tavalla, kuin Karjalohjalla. Nuo kolme sormea merkitsivät heille kolmea murhattua juutalaisnuorta. Tällainen viha sikiää Paholaisesta. Kuinka lähimmäisenrakkaus ja sovinto voi tulla lähemmäksi, kun lapset kasvatetaan vihaamaan ja ihannoimaan kuoleman kulttuuria?

Eurooppalaisena ja suomalaisena Jeesukseen uskovana mietin vastuutamme. Emme näe kokonaisuutta. Katsomme ihmiskilpinä kuolevia pieniä lapsia Gazassa. Syystä olemme kauhuissamme. Emme kuitenkaan näe, kuinka Israelin ympärillä on vihan kyllästämiä kymmeniä, kymmeniä miljoonia islamilaisia, jotka ovat valmiina ajamaan jokaisen juutalaisen mereen. Tappamaan jäljelle jääneet Jeesuksen veljet ja sisaret, jotka pelastuivat Euroopan polttouuneista.

Kaikesta pinnallisuudestani ja lapsellisuudestani huolimatta pyydän anteeksi Jeesukseen uskovana kristittynä kirkkoisien, katolisten, ortodoksien ja luterilaisten puolesta vainoja juutalaisia kohtaan. Erityisen pahoillani olen Suomen kirkon antisemitismistä, joka on tätä päivää. Siunauksen mahdollisuus edellyttää aina parannusta. Niin yksityisiltä ihmisiltä kuin kansankirkolta. Jos tämän lukee joku juutalainen, niin isosti anteeksi. Toisaalta ja ennen kaikkea: Messias elää. Hän tulee takaisin. Hänen nimensä on Jeesus Kristus, juutalaisten Kuningas.  Juutalaisten ja pakanoiden Vapauttaja.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Turun arkkipiispalla kovat piipussa

Tämän kesän masentavin linjapuhe tuli Turun piispanhovista.”Suomen kirkon pitää pyytää anteeksi homoilta ja lesboilta”. Kristityn pitää aina pyytää anteeksi, kun on tehnyt väärin toista kohtaan. Jeesuksen vuorisaarna kertoo, kuinka jokainen meistä on syyllinen ja syntinen. Kadotettu ilman Jumalan armoa ja anteeksiantoa. Paljon on anteeksipyydettävää. Ehdottomasti minulla ääntä pitävänä pappina. Jatkuvasti ja joka suuntaan. Varmasti myös arkkipiispalla, jos hän on kohdellut kaltoin seksuaalisia vähemmistöjä. Anteeksipyyntö oman lapsen puolesta on joskus paikallaan, mutta kuinka joku hetero voi niputtaa kaikki homot samaan kasaan? Näin ei voi mielestäni toimia edes arkkipiispan virassa.

Kirkkoon kuuluu oletettavasti satoja kristittyjä, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia. He taistelevat eheytymisen puolesta tai valitsevat saman tien kuin katolinen kirjailija, opettaja ja esikuvani Henri Nouwen, joka löysi palvelemisesta, kirjoittamisesta ja pappeudesta, jotakin suurempaa, kuin seksuaalisuutensa toteuttamisen vastoin Jumalan Sanaa. Miten nämä sadat armon lapset jaksavat? Kuka heitä kirkon johdossa tukee? Taistelu on todellista ja arkista. Taistelussa langetaan ja syvälle. Heillä on takanaan Jumalan sana ja voima taistella kaikkia kiusauksia vastaan. Päivä kerrallaan. Mutta kirkon johdon tuki olisi tarpeen.

Arkkipiispan puheenvuoro oli valitettava maallista yhteiskuntaa kumartava kannanotto. Toivottavasti joku piispa, kirkkoherra, pastori tai evankelista uskaltaa asettua Raamatun Sanan puolelle kadottavaa ja jumalatonta maailman henkeä vastaan. Vaikeneminen ei vapauta ketään pappia vastuusta Jumalan edessä. Olen syvästi pettynyt Suomen kirkon arkkipiispa Mäkisen jatkuvaan irtautumiseen Raamatun Sanasta. Jospa herätysliikkeiden jäsenet ja muut Raamatun sanaa kunnioittavat kansankirkon kristityt heräisivät näkemään kirkon luopumustilan.

Kaikella rakkaudella ja nöyryydellä meidän on julkisesti irtisanouduttava Raamatun Sanan ja kirkon perinnön turmelijoista ja toivottava katumuksen armoa jokaiselle piispanistuimelle, jokaiseen pappilaan ja kaikille Suomen pastoreille. Jumalan Sana on perusta, jolle kaikki pysyvä rakentuu. Jeesus on ainoa Tie pelastukseen ja vapauteen, niin maan päällä, kuin Taivaassa. Jeesuksella riittää armoa ja anteeksiantoa kaikille syntisille: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee”.(Joh. 8:11) Herra armahda Suomen kirkkoa.

Heikki Linnavirta rovasti, Karjalohjan pappi