torstai 20. maaliskuuta 2014

Kristuksen morsian on Jeesuksen seuraajien sekalainen joukko


1        1.    Näyttelemisestä ja ammattitaidosta

Voiko elävässä uskossa olevaa luterilaista pappia, aluekappalaista ja alueseurakuntaa loukata? Puhun itsestäni, Karjalohjan alueseurakunnasta (katso kartasta tai googlaa) ja  jumalanpalvelusyhteisöstä, joka kokoontuu sunnuntaisin Karjalohja-messuun klo 10. Kyllä voi. Näin TV:n ennakko- mainoksen ohjelmasta ”Kristuksen morsian”. Siinä nuori nainen on krusifiksin edessä ja puhuu Ristiinnaulitulle jotenkin tähän tapaan: ” Tietäisitpä miten paljon ihmiset ovat joutuneet sinun takiasi kärsimään”. Tämä on vapaa lainaus tuosta lauseesta ja tiedän, että elokuva käsitteli seksuaalisuutta, ihmisen rikkinäisyyttä ja keskustelua eheytysterapian oikeutuksesta.  Aihetta käsittelen tuonnempana. Nyt puhun näyttelemisestä ja oikeudesta provosoida, kärjistää ja tuoda asioita esille taiteen keinoin.

Olen pappi ja yksi parhaista luterilaisen kirkon amatöörinäyttelijöistä. Johdan jumalanpalveluksia tietyn liturgian mukaan, samoin kirkollisia toimituksia ja hengellisiä tilaisuuksia, jotka ovat rakentaviksi tarkoitettuja ”näytelmiä” sekulaaristi ilmaistuna. Toimituksissa kasteesta hautajaisiin julistan, puhun, rohkaisen, lohdutan ja tuen. Kaikki tapahtuu tietyn kirkon kaavan ja oman persoonan välityksellä. Toimitukset, jotka pidän ovat  pyhiä toimituksia, joissa pappi on keskeisellä sijalla. Yhdessä pääroolissa ja samalla ohjaajana. Toimituspappina olen – mitä sitä vähättelemään - ammattilainen. Liturgina amatööri. Kaikissa kirkollisissa toimituksissa on komediaa, draamaa, paljon improvisaatiota, läsnäoloa ja tilannetajua. Joskus tulee rimanalituksia. Ammattilainen mokaa. Ainakin minä.

Ortodoksinen jumalanpalvelus – katolinenkin – on parhaimmillaan pyhä kristillinen näytelmä, jossa usko syntyy, kasvaa ja kantaa. Se on minun mielestäni koreografialtaan, musiikiltaan ja ohjaukseltaan kristillisen kirkon parasta antia. Maan päällä, vaan ei Taivaassa.

Luterilaisen jumalanpalveluksen liturgia on kesäteatteritasoa. Kiitos tästä lankeaa niin Martti Lutherille, kuin hänen seuraajilleen. Thomas Muntzerin kaltaisia palavasieluisia julistajia kulki ympäri Eurooppaa sytyttämässä kansaa taisteluun katolisen kirkon maallistumista ja  ahneutta vastaan. Tuossa verisessä rytäkässä  sai alkunsa luterilaisen jumalanpalveluksen kökkökaava.

Jumalanpalvelusta on uudistettu Suomen kirkossa satojen vuosien ajan. Aina on menty huonompaan suuntaan. Nyt olemme, miltei pohjalla. Kirkon johto ja Kirkolliskokouksen esteettis-liberaalit komiteat saattavat vielä kerran yllättää. Näin saavutamme Lemin Uima- mummojen kesäteatteritason. Nummisuutareissa 1950-luvulla heidän legendaarisen esityksen parasta oli Eskon roolisuoritus. Hän oli sen verran liikutettu kiljun nauttimisesta ettei koskaan ehtinyt paikalle.

Uskoakseni sadat Suomen papit ovat osaltaan ammattilaisia ja vähintään hyvää amatööritasoa. Tässä ahdistuksen paikka myös  luterilaisille kristityille. Jokaisessa kirkkotilassa on krusifiksi. Se on kuva, muistutus, symboli kaikesta, mikä kristitylle on arvokasta, pyhää, ainutlaatuista ja pelastavaa. Krusifiksi kertoo uskovalle koko Raamatun sisällön. Ennen muuta se kertoo pelastuksen hinnasta ja muistuttaa sanoista: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu”.

  1. ”Ei sanonut sanaakaan” (Heinrich Böll)
Tässä ajatuksiani  ”Kristuksen morsian”  näytelmän ennakkomainoksesta, joka esti  muutamaa sataa tärkeimpään kohderyhmään kuuluvaa katsomasta ohjelmaa. Helppo, kulunut, 1960-luvulla käytetty, provosoiva kärjistys. Krusifiksia pilkkaava ihminen. Tarkoitettu rohkeaksi ja keskustelua herättäväksi mainokseksi. Kohderyhmä jäi tavoittamatta: Jeesus on rakas monille kristityille homoille ja lesboille. He eivät kestä rikkinäisyydessään yhtään sanaa tai kuvaa jumalanpilkasta.

”Kristuksen morsian” mainos kertoi näytelmän tekijöiden asettumisesta fariseusten, kirjanoppineiden, roomalaisten sotilaiden ja sen väärällä puolella olevan ristinryövärin joukkoon. He huusivat ja pilkkasivat Jeesusta, joka oli Pitkäperjantaina Ihminen, Jumalan hylkäämä, kadotettu ja fyysisesti loppu. Hän kärsi kuuden tunnin kidutusta ristillä. Hän ei huutanut kivusta, koska ihminen, joka kärsii suurinta fyysistä kipua ei huuda eikä itke ääneen. Hän on vaiti.

En julista eheytyshoidon autuaallisuutta, vaan mahdollisuutta, joka alkaa Ristiinnaulitun luota, krusifiksin juurelta. Lyötynä, ahdistettuna, kadotettuna, itsemurhan partaalla, kärsimyksen edessä ihminen on vaiti, koska tuska ja kipu on sanattoman suurta. Jeesuksen äidin Marian, Johanneksen  ja Magdalan Marian  viereltä löytyy paikka rikkinäisille, masentuneille, pelokkaille, iloa kaipaaville ja elämää etsiville. Jeesuksen sanat paljastuvat vain niille, jotka eivät enää syytä, kiroa, vaadi, vaan tunnustavat heikkoutensa. Heikot kuulevat tänäänkin sanat, jotka murtavat  Saatanan, kuoleman ja synnin vallan. Johannes, kertoi tästä maailmakaikkeuden suurimmasta hetkestä maalailematta ja huutamatta. Kolme Jeesuksen sanaa ja Ristiltä loistaa valo tähän hetkeen ja päivään.. ”Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh 19:30)


Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti