keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pitkäperjantain Karjalohja-messu pe 18.4. klo 10 Kivikirkossa

Lohjan seurakunnan jäsen kysyi:  ”Miksi teillä on Pitkäperjantaina Karjalohja-messu? Miksi vietätte Herran Pyhää  Ehtoollista Jeesuksen kuoleman muistopäivänä vastoin perinnäissääntöjä?” Kysyjä taisi vastata itse ihmettelyynsä. Karjalohjan seurakunta/alueseurakunta ei ole asettanut perinnäissääntöjä viime vuosikymmeninä ensimmäiselle sijalle. Olemme koettaneet noudattaa yksinkertaista kansankristillisyyttä myös sunnuntain jumalanpalveluksissa. Olemme ottaneet käyttöön jotakin uutta ja olemme myös jättäneet taaksemme joitakin taakoittavia käytäntöjä. Myös messuissa.

Pitkäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalla. Tämä ei ole uskon asia, vaan historiallinen fakta. Tuosta tapahtumasta on noin 2000 vuotta. Myös Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on historiallinen tosiasia. Se voidaan todistaa monin tieteellisin mittarein, joista aion kertoa enemmän Pääsiäisenä. Historian suurta ihmettä ja kristillistä uskoa julistaen vietämme Pitkäperjantaina 2014 Karjalohja-messua. Jeesus on jo noussut kuolleista. Hän elää!

Urut kirkossa eivät soi. Alttari on peitetty mustalla liinalla. Viisi punaista ruusua kertovat Jeesuksen haavoista. Virret ja liturgia lauletaan  acapella. Murramme kuitenkin leivän. Juomme viinin. Risti  Golgatalla julistaa: ”Meidän edestämme annettu ja vuodatettu”. Jeesus elää.

Iloista Pääsiäistä, ystävät!


Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, pääaine Helsingin yliopistossa: yleinen kirkkohistoria, sekä Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria 

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan pääsiäisajan ohjelmaa:

To 17.04. klo 18. Kiirastorstain Iltamessu

To 17.4. klo 20. Hiljaisen viikon konsertti. Kamariorkesteri E-ensemble johtajanaan Teemu Hämäläinen.  Laulusolistina Heikki Orama. Järjestää yhteistyössä E-ensemble ja Karjalohjan alueseurakunta. Ohjelma 15 € ovelta klo 19.30 alkaen, ei ennakkomyyntiä eikä numeroituja paikkoja

Pe 18.04. klo 10 Pitkäperjantain Karjalohja-messu

La 19.04. klo 23. Yömessu ja ruokailu a’la Sirkka Myllys.  Mukana Karjalohjan Kirkkokuoro ry.

Su 20.04. klo 10. Messu, Pääsiäissunnuntai.

Ma 21.04. klo 10 Karjalohja-messu. Toinen pääsiäispäivä.  Järj. Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystävät. ry. Kuljetus

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kristuksen morsian on Jeesuksen seuraajien sekalainen joukko


1        1.    Näyttelemisestä ja ammattitaidosta

Voiko elävässä uskossa olevaa luterilaista pappia, aluekappalaista ja alueseurakuntaa loukata? Puhun itsestäni, Karjalohjan alueseurakunnasta (katso kartasta tai googlaa) ja  jumalanpalvelusyhteisöstä, joka kokoontuu sunnuntaisin Karjalohja-messuun klo 10. Kyllä voi. Näin TV:n ennakko- mainoksen ohjelmasta ”Kristuksen morsian”. Siinä nuori nainen on krusifiksin edessä ja puhuu Ristiinnaulitulle jotenkin tähän tapaan: ” Tietäisitpä miten paljon ihmiset ovat joutuneet sinun takiasi kärsimään”. Tämä on vapaa lainaus tuosta lauseesta ja tiedän, että elokuva käsitteli seksuaalisuutta, ihmisen rikkinäisyyttä ja keskustelua eheytysterapian oikeutuksesta.  Aihetta käsittelen tuonnempana. Nyt puhun näyttelemisestä ja oikeudesta provosoida, kärjistää ja tuoda asioita esille taiteen keinoin.

Olen pappi ja yksi parhaista luterilaisen kirkon amatöörinäyttelijöistä. Johdan jumalanpalveluksia tietyn liturgian mukaan, samoin kirkollisia toimituksia ja hengellisiä tilaisuuksia, jotka ovat rakentaviksi tarkoitettuja ”näytelmiä” sekulaaristi ilmaistuna. Toimituksissa kasteesta hautajaisiin julistan, puhun, rohkaisen, lohdutan ja tuen. Kaikki tapahtuu tietyn kirkon kaavan ja oman persoonan välityksellä. Toimitukset, jotka pidän ovat  pyhiä toimituksia, joissa pappi on keskeisellä sijalla. Yhdessä pääroolissa ja samalla ohjaajana. Toimituspappina olen – mitä sitä vähättelemään - ammattilainen. Liturgina amatööri. Kaikissa kirkollisissa toimituksissa on komediaa, draamaa, paljon improvisaatiota, läsnäoloa ja tilannetajua. Joskus tulee rimanalituksia. Ammattilainen mokaa. Ainakin minä.

Ortodoksinen jumalanpalvelus – katolinenkin – on parhaimmillaan pyhä kristillinen näytelmä, jossa usko syntyy, kasvaa ja kantaa. Se on minun mielestäni koreografialtaan, musiikiltaan ja ohjaukseltaan kristillisen kirkon parasta antia. Maan päällä, vaan ei Taivaassa.

Luterilaisen jumalanpalveluksen liturgia on kesäteatteritasoa. Kiitos tästä lankeaa niin Martti Lutherille, kuin hänen seuraajilleen. Thomas Muntzerin kaltaisia palavasieluisia julistajia kulki ympäri Eurooppaa sytyttämässä kansaa taisteluun katolisen kirkon maallistumista ja  ahneutta vastaan. Tuossa verisessä rytäkässä  sai alkunsa luterilaisen jumalanpalveluksen kökkökaava.

Jumalanpalvelusta on uudistettu Suomen kirkossa satojen vuosien ajan. Aina on menty huonompaan suuntaan. Nyt olemme, miltei pohjalla. Kirkon johto ja Kirkolliskokouksen esteettis-liberaalit komiteat saattavat vielä kerran yllättää. Näin saavutamme Lemin Uima- mummojen kesäteatteritason. Nummisuutareissa 1950-luvulla heidän legendaarisen esityksen parasta oli Eskon roolisuoritus. Hän oli sen verran liikutettu kiljun nauttimisesta ettei koskaan ehtinyt paikalle.

Uskoakseni sadat Suomen papit ovat osaltaan ammattilaisia ja vähintään hyvää amatööritasoa. Tässä ahdistuksen paikka myös  luterilaisille kristityille. Jokaisessa kirkkotilassa on krusifiksi. Se on kuva, muistutus, symboli kaikesta, mikä kristitylle on arvokasta, pyhää, ainutlaatuista ja pelastavaa. Krusifiksi kertoo uskovalle koko Raamatun sisällön. Ennen muuta se kertoo pelastuksen hinnasta ja muistuttaa sanoista: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu”.

  1. ”Ei sanonut sanaakaan” (Heinrich Böll)
Tässä ajatuksiani  ”Kristuksen morsian”  näytelmän ennakkomainoksesta, joka esti  muutamaa sataa tärkeimpään kohderyhmään kuuluvaa katsomasta ohjelmaa. Helppo, kulunut, 1960-luvulla käytetty, provosoiva kärjistys. Krusifiksia pilkkaava ihminen. Tarkoitettu rohkeaksi ja keskustelua herättäväksi mainokseksi. Kohderyhmä jäi tavoittamatta: Jeesus on rakas monille kristityille homoille ja lesboille. He eivät kestä rikkinäisyydessään yhtään sanaa tai kuvaa jumalanpilkasta.

”Kristuksen morsian” mainos kertoi näytelmän tekijöiden asettumisesta fariseusten, kirjanoppineiden, roomalaisten sotilaiden ja sen väärällä puolella olevan ristinryövärin joukkoon. He huusivat ja pilkkasivat Jeesusta, joka oli Pitkäperjantaina Ihminen, Jumalan hylkäämä, kadotettu ja fyysisesti loppu. Hän kärsi kuuden tunnin kidutusta ristillä. Hän ei huutanut kivusta, koska ihminen, joka kärsii suurinta fyysistä kipua ei huuda eikä itke ääneen. Hän on vaiti.

En julista eheytyshoidon autuaallisuutta, vaan mahdollisuutta, joka alkaa Ristiinnaulitun luota, krusifiksin juurelta. Lyötynä, ahdistettuna, kadotettuna, itsemurhan partaalla, kärsimyksen edessä ihminen on vaiti, koska tuska ja kipu on sanattoman suurta. Jeesuksen äidin Marian, Johanneksen  ja Magdalan Marian  viereltä löytyy paikka rikkinäisille, masentuneille, pelokkaille, iloa kaipaaville ja elämää etsiville. Jeesuksen sanat paljastuvat vain niille, jotka eivät enää syytä, kiroa, vaadi, vaan tunnustavat heikkoutensa. Heikot kuulevat tänäänkin sanat, jotka murtavat  Saatanan, kuoleman ja synnin vallan. Johannes, kertoi tästä maailmakaikkeuden suurimmasta hetkestä maalailematta ja huutamatta. Kolme Jeesuksen sanaa ja Ristiltä loistaa valo tähän hetkeen ja päivään.. ”Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh 19:30)


Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Rovasti Heikki Linnavirran eroanomus


Suuresti ihailemani kunniapuheenjohtaja, aina pinnalle pulpahtava, tohtori Paavo Väyrynen lainaa omia puheitaan. Allekirjoittanut lainaa vapaasti amerikkalaista pappia.

Kunnioitettu, Kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala, Taivaan ja maan Luoja, Jeesus, Jumalan Poika.

Jätän eroanomukseni tällä päivämäärällä maailmankaikkeuden, luomakunnan ja ihmisten suurimman Huolehtijan ja Vastuunkantajan tehtävistä. Jätän Sinulle - ja pikkuisen lääkäri Pekka Reinikaiselle - vastuun maailmakaikkeuden ja maailman synnyn selittelyistä ja maapallon ikämäärityksistä. Luovutan vastuun maailmanrauhasta Sinun – ja kaikkien pienten lasten ja lastenmielisten rukousten ja kyynelien varaan, jotka kärsivät ja kuolevat aikuisten pahuuden tähden juuri tällä hetkellä. Luovutan vastuun niille ihmisille, jotka uskonnosta riippumatta rukoilevat pysyvää rauhaa maailmaan ja ihmisten sydämiin.

Herra, Luovutan Suomen kohtalon päättäjille, jotka rakkaudesta isänmaata kohtaan rakentavat tätä maata paremmaksi paikaksi elää. Luovutan omia duunejani entistä enemmän niille puurtajille, jotka uudistavat Suomea turvallisemmaksi paikaksi perheille, yksinäisille, pakolaisille ja erityisesti enemmistöistä poikkeaville. Erityisesti luovutan Sinun lisäksesi vastuun poliittisille päättäjille, jotka kansalaisille puhuessaan uskaltavat toivottaa Jumalan Siunausta, kuten tasavallan presidentti, juristi, Sauli Niinistö.

Jeesus, Jumalan Poika. Irtisanoudun itse ottamastani globaalin kristillisen kirkon vastuullisen ylijohtajan virasta. Irtisanoudun myös kaikista paavillisista, piispallisista, kirkkoherrallisista ynnä muista herrojen tehtävistä. Luovuttaisin mielelläni myös kaikki kirkon herrojen hommat Sinulle. Tositosi pikkuriikkisesti luovuttaisin duuneja tavallisille kristityille, paimenille, evankelistoille, diakoniatyöntekijöille, lastenohjaajille, musiikinystäville, puutarhureille… jotka  uskovat, että Sinä Jeesus olet kirkon Herra. Tässä pitkäksi venähtänyt eroanomukseni ja irtisanomisilmoitukseni. Jätän ilmoitukseni yhtenä kappaleena, koska teologinen sivistykseni perustuu nuoruuteni huurteisissa maisemissa kuulemaani Tapio Rautavaaran kansankristilliseen lauluun ”Korttipakka”.

Jeesus, Jumalan Poika: ”Rovasti Heikki Linnavirta, tai Hekapappi - Kebappi, niin kuin lapset Karjalohjalla sanovat, eroanomuksesi on hyväksytty ja myönnetty niin sinulle, kuin  myös kaikille kaltaisillesi epäilijöille jo 2000 vuotta sitten. Lue Raamatusta. Katso UudenTestamentin puolelta. Pääsiäiskertomusten kohdalta. Ota iisisti. Se on täytetty”.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

Messu sunnuntaisin klo 10. Kivikirkossa

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Yksi lensi yli käen pesän


Nuoruuteni tärkeän elokuvan aihe on mielisairaalamiljöö ja sopeutumaton hullu, jota näyttelee Jack Nicholson. Olen miettinyt vuoden ja muutaman kuukauden ylen runsaasti elokuvaa ”Yksi lensi yli käen pesän”. Elämä on osastolla auvoisaa. Lääkkeitä riittää kaikille ja tunnelma on kuin ruumishuoneella, mutta rauhallisempaa. Osastolle tulee uusi potilas, joka haluaa herätellä kuolleita. Sen verran tulokkaassa on älliä ja karismaattisuutta, jotta osasto virkoaa eloon. Potilaat alkavat parantua ja nauttia elämästä.

Uusi elämä aiheuttaa epäjärjestystä sairaalan hallintopuolella ja johdossa. Liikaa melua, liikaa liikettä, liikaa arvaamattomia tilanteita. Sähkö on keksitty joten kunnon tälli häirikköpotilaalle palauttanee  levon ja rauhan. Tulokkaalle lahjoitetaan megalatinki shokkihoitoa. Kohta osastolle laahustaa zombin oloinen mies. Muut potilaat ovat surun murtamia. Näinkö uuden elämän idut sammuisivat heti alkuunsa?

Henkilökunnan siirtyessä kahville ja muihin askareisiin zombi herää elämään. Silmistä välittyy kirkas ilo. Sähkö ei ole tainnuttanut taistelijaa. Jonkin ajan päästä aikaisemmin koettu rikas, rakas, täysi elämä palaa osastolle. Kiitos erilaisen hullun. Sitten tulee taas pysäytys, sähköä häirikölle, uusi alku, pysäytys, sähköä häirikölle, uusi alku… Näin tempoileva elo kulkee eteenpäin.

Tulee uuden alun kairos hetki. Hullujen osasto näyttää vapautuvan ja paranevan  täysin, elämä murtautuu pahuuden ja pimeyden läpi. Tästä seuraa mielisairaalan järjestyksen valvojien ja johdon aggressiivinen päätös. On lopullisen ratkaisun aika. Toimivat aivot uhkaavat kuolonunen harmoniaa. Lobotomia takaa järjestyksen, kurin ja sovinnaisen menon.  Pimeys laskeutuu  taistelijan ylle.

Mies makaa vuoteella kattoon tuijottaen. Näkemättömin silmin. Elokuvan piilohullu hiljaisuuden ystävä, - iso intiaani  - on surullisin ystävänsä puolesta. Hän ottaa naurettavan, ylisuuren pannumyssyn, näköisen tyynyn ja painaa sen armollisesti lobotomian uhrin kasvoille. Yksi lintu lentää vapauteen. Mikä lie käki, mutta kuitenkin. Kiitos Herralle. Muissakin osaston hulluissa on syttynyt toivon kipinä, on syntynyt näky ja toivo vapaudesta, terveydestä ja kahlitsemattomasta Jumalan ilosta. Se on aivan tulollaan. Olen miettinyt vuoden ja muutaman kuukauden ylen runsaasti elokuvaa ”Yksi lensi yli käen pesän”.

Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi