torstai 5. joulukuuta 2013

Suvaitsevainen Lohjan seurakunta

Olen Lohjan kantaseurakunnan jäsen. Asun Pyhän Laurin kirkon naapurissa. Ikkunastani näen keskiaikaisen kivikirkon valkeaksi kalkitun päätyristin. Halstaroitu Pyhä Lauri tuntee kanssani myötähäpeää. Lohjan kirkkoneuvosto päätti  hylätä Raamatun opetuksesta ristin sanoman, eli opetuksen syntisestä ihmisestä, joka pelastuu yksin Jumalan armon varassa. Neuvosto valitsi kirkkoherran esityksestä miesparin lähetystyöhön. Tai niistä sen toisen miehen. Suomen Lähetysseura ja Lohjan emäseurakunnan kerma ovat suvaitsevaisia ja Jeesuksen ristin vihollisia. Ei enää syntiä, eikä tarvetta sovitukseen. Kun ei ole pyhän Jumalan vastaisia tekoja ja ajatuksia, niin ei tarvita Jeesusta, eikä Jeesuksen uhria Golgatan ristillä.

Karjalohjan alueseurakunta – jossa toimin osittaisessa papin virassa - tukee lähetystyössään edelleen kristittyjä marttyyrejä ja muita vainottuja. Meidän alas ajettu seurakuntapiiri tukee kehitysvammaisten lastenkotia Armeniassa. Toivottavasti työtämme suvaitaan jatkossakin. Työpanostamme Karjalohjalla ei enää suvaita. Lohjan suvaitsevainen kirkkoherra on viisaudessaan laskenut, että kanttori on ollut vähän työllistetty Karjalohjalla. Samoin diakoni. Nyt he tekevät puolitehoisesti (50%) töitä karjalohjalaisten hyväksi. Sauronin silmä on osunut minuun painostavana pitkin vuotta. Ensi vuonna  papintyöni Karjalohjalla puolitetaan kirkkoherran käskykirjeellä. Hänellä on siihen oikeus, kuulemma. 

Muistan hämärästi kirkasotsaisen, uuden, Espoon piispan sanat vuonna 2012 siitä, kuinka Lohjalle yhdistyminen merkitsee pienen seurakunnan perustoiminnan vahvistumista. Silloin luulin, että se tarkoitti meidän työntekijöiden lisäpanosta kotoisessa Karjalohjan seurakuntapiirissä, kun hallinto-, talous- ja rakentamisvastuut siirtyvät toisaalle. Nyt  suvaitsevaisen piispan farisealainen kommentti on paljastunut: ”Karjalohjan luterilainen, kristillinen, elämä paranee sitä mukaa, mitä vähemmän seurakunnan työntekijät ovat paikalla”. Tämän perusteella Saudi-Arabiassa kristityillä on yhtä juhlaa.

Halkaistava virkani edellyttää entistä aktiivisempaa otetta Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystäviltä. Sovinnollista talkootyötä. Ennen muuta meiltä edellytetään uskoa Jeesukseen, joka tuli maailmaan tekemään tyhjäksi perkeleen työt. Tarvitsemme Jumalan armoa ja näkyä siitä, että vain Jeesuksen risti voi sovittaa syntimme ja puhdistaa meitä jatkuvasti, kun kuljemme kohti Taivasta. Samalla kertaa syntisinä ja armahdettuina. Voi maallistuneita, suvaitsevaisia, sokeita. Suvaitsevaisuus on suomeksi ”sietämistä”. Elävä kristitty ei ole suvaitsevainen. Hän - Jumalan armosta ja voimasta - rakastaa kaikkia lähimmäisiään. Lähimmäisen rakkaudessa ja sietämisessä on ero. Mieti sitä.

Jeesus elää!
Heikki Linnavirta, rovasti, Karjalohjan pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti