torstai 19. joulukuuta 2013

Joulun alla vanhoja muistellessa ja parempaa uutta vuotta Jumalalta odotellessa.

Uuden oppiminen on helppoa erityisesti meille uraantuneille kirkon työntekijöille. Kuudenkympin korvilla sitä kummasti oppii uusia työrutiineja. Vuoden olen saanut opetella järjestyksen ja pedanttisuuden vaihtamista kirkolliseen huolettomuuteen ja edesmenneen Neuvostoliiton tapaiseen työmoraaliin: ” Asiat järjestyvät ajallaan. Jollakin tavalla. Ehkä. Ei huolehdita. Ollaan vaan. Perustetaan työryhmä. Kahvia?”

Rakkaalta Erkki-isältäni opin aikoinaan  työn ja täsmällisyyden arvostusta. Hän on sentään opetusneuvos ja majurin arvoinen mies. Tämä oppi on kantanut tähän asti. Karjalohjalla sillä on ollut vaikutusta parinkymmenen vuoden ajan. Isäni oppeja olen välittänyt jopa ökyisännille ja suurten talojen rouville. Jos muutamaa umpiluukalloista ei lasketa, niin opetus on mennyt perille. Nyt kuitenkin opetellaan lohjalaisittain kokoustamaan ja pitämään palavereja. Näissä aika kuluu mukavasti, kun ei ajattele. ”Don’t worry, be happy”

Messuissa olemme olleet ahkeria kävijöitä. Kiitos kuuluu paljolti kesäasukkaille ja Päiväkummun asiakkaille. He ovat mukavasti lisänneet kävijöiden määrää kirkossa. Tänä vuonna on ollut enkeleitä tavallista enemmän Karjalohjan messuissa. He täyttävät ne paikat, jotka meiltä ihmislapsilta jää tyhjäksi. Alamme olla pian samalla matalalla tasolla muiden seurakuntien kanssa. Kolmantena Adventtina tehtiin historiaa. Vajaan 400 vuoden aikana – isot ja pikkuvihat, ynnä sotavuodet mukaan lukien - jouduttiin  sunnuntain messu 15.12.2013 perumaan, koska Lohjalta ei järjestynyt sijaispappia kirkon toimittamiseen. Opimme  uutta kirkollista kulttuuria.

Meillä on Suurlohjan seurakunnassa sellainen sähköinen kalenteri, jota sanotaan ”Varaajaksi”.  Sieltä voi katsoa – jos on utelias – mitä muut milloinkin ovat tekevinään. Onhan se Karjalohjan papin hyvä tietää mitä Muijalan seurakuntakodissa puuhaillaan. Tai Virkbyn ruotsinkielisellä puolella. Olen vähän oppinut käyttämään tuota kalenteria. Myös 90% muista duunareista osaa käyttää vähän tuota Varaajaa. Vähän riittää, koska siirrymme uuteen järjestelmään ennen Jeesuksen paluuta. Jos ehdimme.

Asennetta opettelen ja varmasti opin Jumalan armon avulla. Karjalohjan työyhteisössä menee ihan kivasti. Emme harrasta raumalaisia jaarituksia, mutta työn hoidamme olosuhteisiin nähden hyvin. Olosuhteet ovat kivasti piispallis-kirkollisen konsensuksen henkeyttämät. 

Kiitos Karjalohjan seurakuntalaisille, ihanille kesäasukkaille (myös miehille), työn ja papin tukijoille, Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystäville ja kaikille teille, joilta muutoksen viimasta huolimatta pääasia ei unohdu: ”Meille on syntynyt Vapahtaja, joka varmistaa voittomme kaikissa elämäntilanteissa”. Jeesus elää!

Iloista Joulua ja Siunausta vuodelle 2014. Maranata! (Rukous Ilmestyskirjasta)

Hekapappi – Kebappi

Ps. Jouluna ja Loppiaisena tulee mun snadihartaudet TV 7:lta. Aikaa en tiedä. Katsokaa itse. Googlatkaa!

torstai 5. joulukuuta 2013

Suvaitsevainen Lohjan seurakunta

Olen Lohjan kantaseurakunnan jäsen. Asun Pyhän Laurin kirkon naapurissa. Ikkunastani näen keskiaikaisen kivikirkon valkeaksi kalkitun päätyristin. Halstaroitu Pyhä Lauri tuntee kanssani myötähäpeää. Lohjan kirkkoneuvosto päätti  hylätä Raamatun opetuksesta ristin sanoman, eli opetuksen syntisestä ihmisestä, joka pelastuu yksin Jumalan armon varassa. Neuvosto valitsi kirkkoherran esityksestä miesparin lähetystyöhön. Tai niistä sen toisen miehen. Suomen Lähetysseura ja Lohjan emäseurakunnan kerma ovat suvaitsevaisia ja Jeesuksen ristin vihollisia. Ei enää syntiä, eikä tarvetta sovitukseen. Kun ei ole pyhän Jumalan vastaisia tekoja ja ajatuksia, niin ei tarvita Jeesusta, eikä Jeesuksen uhria Golgatan ristillä.

Karjalohjan alueseurakunta – jossa toimin osittaisessa papin virassa - tukee lähetystyössään edelleen kristittyjä marttyyrejä ja muita vainottuja. Meidän alas ajettu seurakuntapiiri tukee kehitysvammaisten lastenkotia Armeniassa. Toivottavasti työtämme suvaitaan jatkossakin. Työpanostamme Karjalohjalla ei enää suvaita. Lohjan suvaitsevainen kirkkoherra on viisaudessaan laskenut, että kanttori on ollut vähän työllistetty Karjalohjalla. Samoin diakoni. Nyt he tekevät puolitehoisesti (50%) töitä karjalohjalaisten hyväksi. Sauronin silmä on osunut minuun painostavana pitkin vuotta. Ensi vuonna  papintyöni Karjalohjalla puolitetaan kirkkoherran käskykirjeellä. Hänellä on siihen oikeus, kuulemma. 

Muistan hämärästi kirkasotsaisen, uuden, Espoon piispan sanat vuonna 2012 siitä, kuinka Lohjalle yhdistyminen merkitsee pienen seurakunnan perustoiminnan vahvistumista. Silloin luulin, että se tarkoitti meidän työntekijöiden lisäpanosta kotoisessa Karjalohjan seurakuntapiirissä, kun hallinto-, talous- ja rakentamisvastuut siirtyvät toisaalle. Nyt  suvaitsevaisen piispan farisealainen kommentti on paljastunut: ”Karjalohjan luterilainen, kristillinen, elämä paranee sitä mukaa, mitä vähemmän seurakunnan työntekijät ovat paikalla”. Tämän perusteella Saudi-Arabiassa kristityillä on yhtä juhlaa.

Halkaistava virkani edellyttää entistä aktiivisempaa otetta Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystäviltä. Sovinnollista talkootyötä. Ennen muuta meiltä edellytetään uskoa Jeesukseen, joka tuli maailmaan tekemään tyhjäksi perkeleen työt. Tarvitsemme Jumalan armoa ja näkyä siitä, että vain Jeesuksen risti voi sovittaa syntimme ja puhdistaa meitä jatkuvasti, kun kuljemme kohti Taivasta. Samalla kertaa syntisinä ja armahdettuina. Voi maallistuneita, suvaitsevaisia, sokeita. Suvaitsevaisuus on suomeksi ”sietämistä”. Elävä kristitty ei ole suvaitsevainen. Hän - Jumalan armosta ja voimasta - rakastaa kaikkia lähimmäisiään. Lähimmäisen rakkaudessa ja sietämisessä on ero. Mieti sitä.

Jeesus elää!
Heikki Linnavirta, rovasti, Karjalohjan pappi

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ihan hyvää kuuluu, sanoi lumikuuro


Tänään laulettiin Karjalohjan kirkossa Hoosiannaa aika pienellä messuväellä. Seurakunta alkaa väsyä meidän kylillä. Eilen tapasin yhden ihastuttavan helsinkiläisrouvan, joka kertoi omasta luterilaisesta paikallisseurakunnastaan ja kirkosta: ”Kuivaa, tylsää ja Jeesuksen poissaolon kokemusta. Onneksi lähellä on helluntailaiskirkko, jossa usko toimii. Siellä on hyvä käydä.”




Kyllä meillä alkaa olla tylsät ja tyhjät messut myös hyvämaineisessa. Peiliin katsomisen paikka ainakin mulla. Kaiholla muistelen sitä entistä opettajaa teologisessa tiedekunnassa, joka sanoi: ”Et sinä pappina pärjää, mene raamattuopetuksinesi vaikka maallikkosaarnaajaksi”. Paljon ne saa liksaa? Kaivaa en jaksa. Kerjätä kyllä kehtaan.




Joulun aika on kuitenkin yhtä ihmettä. Jeesus ei petä, eikä hylkää. Hänen rakkautensa kuuluu myös minulle. Koitan nyt Herran flow’lla mennä kohti Joulua ja Betlehemin ihmettä: Jeesus on minun Vapahtajani. Jumala syntyi maailmaan minua varten. Kiitos Jeesus, kun jaksat minua, vaikka pyhitys on vaatimatonta. Suorastaan surkeaa.




Nummen alueseurakunta jaksaa. He hakevat oikeutta itsenäisyyteensä ja oikeuteen julistaa Jumalan Sanaa Korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Karjalohjan entinen hyvämaineinen seurakunta luovutti tänään. Uuden Kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä. Hävisimme seurakuntamme itsenäisyystaistelun äänin  kaksi – neljä alueneuvostossa. Surullista. Kiitos Herralle hyvämaineisen ystävät ovat kuitenkin hereillä ja jatkavat valitusta korkeimpaan maalliseen. Samoin yksi piiripappi viran puolesta. Niitä Verhon patruunan jälkeläisiä. Sieltä sisäkköpuolelta. Ja yksi Lohjan kirkkovaltuuston jäsen. Insinööriainesta.




Jeesus kanssasi, ystävä




Heikki Linnavirta, Karjalohjan piiripappi, prostata kronis, rovasti


Ps. Suomi on vielä itsenäinen ja aika rehvakas. Linnan juhlatkin on ihan oudossa mustan makkaran kaupungissa. Tervetuloa perjantaina 6.12. klo 10 messuun Karjalohjan Kivikirkkoon  ja Juhlaan Lasikirkkoon heti messun ja seppeleenlaskun jälkeen. Juhlapuhujaksi olemme saaneet teologian tohtori, dosentti, Patmos Säätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvion,