tiistai 26. marraskuuta 2013

Rakas Vitteri

Taas Lohjan seurakunnassa kuohuu. Aina myös minun ympärilläni. En saisi olla Karjalohjan pappi. En saisi valittaa, kun entistä seurakuntaani Karjalohjaa viedään kuin Sammatin sikaa. Minun pitäisi olla Underberg -muutosjohtaja, vaikka olen vallaton kappalainen kaukana kotoa. On se kumma, kun muut eivät osaa suhtautua minuun. Eivät edes koulunsa käyneet kirkon ihmissuhdeammattilaiset (papit, diakonit, kanttorit ja taloustyypit) ja kristityt maallikot. Mikä muissa on vikana? Haikailevatko he kaikki vielä sääty-yhteiskuntaa tai Neuvostoliiton puolue-eliitti järjestystä?  
Kära Vee. Minussakin on vikaa vaikka muille jakaa. Ylpeyttä, paskamaisuutta, katkeruutta, pitkävihaisuutta jne. Mutta se, joka on syytön heittäköön ensimmäisen nauriin. Tai mieluummin sacher- kakkua kolme palaa.  Luulin jo joulun olevan ovella, mutta pelkkiä ulvovia susia on liikkeellä. Karjalohjallakin muutamia. Eikö ne voisi ottaa oppia karhuista ja mennä talviunille?
Ystäväni Lohjan kaupassa kommentoi minulle pörssiyhtiön ja kirkon eroja. Hän edustaa enempi niitä edellisiä. Liike-elämässä on sittenkin reilu meininki ja tarvittaessa rehellinen tappelu kengän antamista myöten. Kirkko uuvuttaa kaikki hurskastelemalla ja puhumalla sovinnaisia latteuksia samalla, kun selkää taotaan puukolla. Teräpuolella: ”Siunausta vaan ystävä. Sinulla on varmaan paha olla. Haluaisitko piparin tai muovipussin päähän?”
Rakas Vittermutterbitter. Minulla on kyllä sellainen hengellinen näky, että kirkossa juhlii tällä hetkellä saatana. Pappeja – Jeesusta tunnustavia – sorsitaan ja ajetaan pois koko kirkosta isolla luudalla ja vihtahousun vihdalla. Eikö tämä ole hurskastelua, jos pidän itseäni todellisena uskovana mallipappina? Ei varmasti. Minä jos kuka olen yksin Jumalan armon ja Jeesuksen ristin varassa konttaava pappi. En käyttäydy, puhu ja ole, kuten paremmat ja hurskaammat papit. En varmasti täytä sovinnaisen papin mittaa, mutta vain Jumala tietää mistä jumalattomuuden läävästä minun uskonelämäni alkoi. Omalla tielläni olen kaiketi Jumalan silmissä vähintään ”Pyhimys 47”. Se Peteliuksen tuttu. Sen verran pohjalta ja helvetin portiltani taipaleeni alkoi.
Rakas Vide. Olen ajatellut pyytää Jeesukselta Joulun rauhaa ja iloa itselleni. Sen jälkeen kaikille muille. Nyt vain on sellainen olo, että ilman apuja, en auta edes Karjalohjan kivikirkon kärpäsiä. Niitä on muuten paljon. Taitavat olla entisiä Suomen pappeja? Muutama isompi horroskulkija on piispan oloinen.
Heikki Linnavirta, fb – tviittaaja, rovastin planttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti