keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Karjalohjan kivikirkon messu



Karjalohjan alueseurakunnan messu on poikkeaville. Messuihin poikkeaa porukkaa n. 50-60/ messu. Vähimmillään kahdenkymmenen hengen porukka löytää paikalle. Jeesuksen kantaporukka oli vain kaksitoista miestä. Hyvin pärjäsivät. Enimmillään meitä on perinteisinä juhlapyhinä: joulu, juhannus, pääsiäinen ja tietty konfirmaatiomessu, johon osallistuvat rippilasten vanhemmat ja isovanhemmat, ynnä muu suku.

Lappeen kirkko on keskellä Lappeenrannan kaupunkia. Siellä on messussa kävijöiden määrä ollut kaiketi reilusti yli sata henkeä/messu. Sama tilanne on Lohjalla. Tavallisesti messussa käy kirkoissa 20 – 200 välillä ’arkisina’ pyhinä. Maaseudulla vähemmän, kun kirkko on yleensä korkealla mäellä, vanhusten rollaattorit huonosti rasvattuja ja talojen isännät aamu-unisia. Messut toimivat Suomen kirkossa edelleen kohtuullisen hyvin. Jumalanpalvelus on seurakunnan toiminnan päätapahtuma. Ainakin meillä. On hyvä tietää kaikkien suomalaisten: Pyhäpäivisin Suomen kirkoissa on messu klo 10. Jumalakin on tavattavissa seurakunnan keskellä!

Mielestäni liturgian uudistuksilla tai erikoismessuilla väki ei innostu kummoisesti. Meillä on lähes aina ihka tavallinen messu, virret, rukoukset, tekstit, liturgia, saarna ja Ehtoollinen. Ihmisten pitää vain oppia tulemaan omannäköiseen, kotoisaan messuun. Meillä on ollut pari vuotta esirukoushetki, jossa on öljyllä voitelu ja mahdollisuus liikkua kirkossa sivualttareilla hiljentymässä ja kirjoittamassa esirukouksia. Moni hiljentyy omalla paikallaan kaksin Jeesuksen kanssa. Tämä on mielestäni hyvä uudistus, mutta se ei ole lisännyt muuta, kuin öljyllä voitelua haluavien määrää. Ehtoollinen meillä on milloin pikareista, milloin intinktio (dippaus). Aina kuitenkin Jeesus on leivässä ja viinissä. Sanansa mukaan. Tavallinen messu on meille paras.

Ehkä yksi syy messuissa käyntiin on siinä, että meistä kaikista toimittajista näkyy, että meillä ei ole kiire toisaalle ja olemme täysillä mukana jumalanpalveluksessa. Herran hoidossa pappia myöten. Messu on meille paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita ja ihmiset tietävät sen. Meillä ei ole erityisiä hurskasten piirejä tai porukoita. Pelkkiä syntisiä ja rakkautta kaipaavia. Pappia myöten

Saarnasta sen verran, että kirjoitettu ja luettu saarna ei ole eilistä eikä tätä päivää, vaan kuollutta ja vierasta elävään messuun. Aikanaan pidin YLE: lle radiohartauksia, puheita. Nauhoitimme oikeaa ohjelmaa varten Yleisradion studiossa. Koulutuksen vetäjä -naistoimittaja -  sanoi ennen nauhoitusvuoroani: ”Näytäpä, minkälainen käsikirjoitus sinulla on?” Sitten hän laittoi paperin taskuunsa ja jatkoi: ”No niin, jos sinulla on jotakin tärkeää sanottavaa kuulijoille, et tarvitse mitään papereita”. Paras puhekurssi millä olen käynyt.

Puhumisen ja julistamisen rohkeutta toivon kaikille papeille ja saarnaajille. Annetaan Jumalalle mahdollisuus välittää messussa sanaansa meidän kauttamme livenä. Usein välitämme ilouutista Jeesuksesta. Se on maailman ykkösasia. Ei voi olla ylpeä, eikä anteeksiantamaton tai täynnä kiukkua, jos heittäytyy Hengen varaan: Flow! Joskus mokaamme puheessa pahasti. Sana puuroutuu ja hikoilemme aameneen asti.  Tiedän kokemuksesta. Jälkimmäinenkin kasvattaa aikalailla. Nöyryyttä oppii aina käytännössä.

Jeesus on kanssasi!
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti