torstai 8. elokuuta 2013

Luther-säätiö ja Vanhoillislestadiolaiset Suomen kansankirkossa



Vanhoillislestadiolaiset ovat yli sadantuhannen vaikuttajan väkevä joukko kansankirkossa. Heillä on oma seurakuntaoppinsa, asuntovaunudivisioonansa  ja johtajansa. He ovat osa kansankirkkoa. Heitä eivät piispatkaan tosissaan toru, koska olisi kirkolle taloudellinen katastrofi,  jos Rauhanyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja sanoisi saarnaajaveljille: ”Erotaan pojat kirkosta. Otetaan naiset ja lapset mukaan. Koko uskovaisten Jumalan valtakunta. Näkemiin muille.”


Luther-säätiö on toinen Suomen kirkon eläväinen herätysliike. Sielläkään eivät naispapit juhli, eikä homo-avioliittoja hyväksytä, kuten Suomen Lähetysseurassa tai Helsingin hiippakunnassa. Säätiö on kristillisenä liikkeenä hyvin lähellä vanhoillisia, vaikka heidän seurakuntaoppinsa ei ole niin dingeli dong und auf wiedersehen. Heitä piispat suomivat sumeilematta violeteilla silkkipaidoillaan. 


Sekä Luther porukalla, että Vanhoillisilla on teologia, Raamattu ja erityisesti Lutherin iso katekismus hanskassa. Ensimmäistä  herätysliikettä pannumyssyt tönii ja koulukiusaa, toista paapoo ja silittelee myötäkarvaan. Miksi näin? Olen tehnyt sosiaalipsykologiaan  kuuluvan kenttätutkimuksen ja tullut mm. seuraaviin johtopäätöksiin:
  1. Kirkon terävin yömyssyjoukko  on oppineisuudessaan taantunut muutaman vuosisadan takaiseen tilanteeseen, jossa piispat ja papisto hävettivät  kansaa, yliopistomaailmaa ja Suomen sivistyneistöä. Eivät siis herätysliikkeet edustajineen, vaan juuri tämä ”keisarin uudet vaatteet” -pappissääty. He ovat tarrautuneet kiksejä antavaan himmelhallintoon ja vanhaan, koomiseen kesäteatterikirkollisuuteen. Teologia on sotkettu  vihertävään ”syön vain ekologisesti viljeltyjä feministivarvastossuja” -luonnonsuojeluun ja ”kulkukoirat söivät Jeesukseen luut”    - eksegetiikkaan. Tässä on kuva, joka virallisesta nykykirkosta välittyy ulospäin. Paitsi silloin, kun rohkelikko kirkkoministeri Räisänen muistuttaa Suomen kansaa Raamatun Sanasta ja Jeesuksesta. Luther-säätiö alkaa olla täynnänsä tohtoreita ja tutkijoita, jotka hakkaavat dekaanien  ja jumaluusoppineiden  asessorien divariporukan 6-0. Vanhoillisilla on myös lukeneet tutkijansa ja teologinsa. Se ei sovi kirkon kulttuurikermalle, jota sentään Hesari lainaa kirjoittamalla  pääsiäisen ja joulun aikoihin shokeeraavia nollatutkimuksia ja lämminhenkisiä kuvareportaaseja aiheesta : ”Näin stadin piispa paistaa piparkakku-ukkoja tyttöjen keittiössä”. 
  2. Vanhoillisilla on johtokunta ja puheenjohtajisto. He ovat kaikki saarnaajia (predikanter). Vähän, kuin kolportöörit ja muutamat saarnaluvan saaneet maallikot, joille papit ovat maailman sivu hymyilleet isällisesti. Nyt myös äidillisesti. Säätiön pojat taas kutsuvat itseään papeiksi ja  kirkkoherroiksi. Jopa piispa on porukassa. Pöyristyttävää!  ”Meille eivät virkanimikkeet merkitse mitään, mutta, jos jotkut muut ovat myös piispoja, niin miten käy Linnan juhlien? Jos sinne kutsutaan piispa Soramies, niin emme ala. Meillä on oikeampi  successio apostolica ja isommat hiipat. Ainakin emerituspiispa Heikalla oli. Siitä on dokumentti”.

Kysymys on siis herkästä hipiästä, ylpeydestä ja oikeudesta naurettaviin vaatteisiin juhlakulkueessa. On  lohduttavaa, kun saa nähdä, että kirkon johtajat ovat yhtä suuria syntisiä, kuin me muutkin kuolevaiset. Heillä vain nuo näkyvät synnit ovat kiusallisen pinnallisia. Niistäkin on tarvittava maksu suoritettu.


 Jumalan  armo on parasta kaikille! Olemme kaikki ”tämän tien kulkijoita” eli Jeesuksen seuraajia.  Hän on ainoa Tie. That’s all folks!


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi


Ps. Karjalohjan seurakunnan tuki –yhdistykseen kuuluu jo 70 jäsentä. Maallikoita ja pappeja. Jos haluat olla rakentamassa Suomen kansankirkkoa paikallistasolla, niin tule mukaan meidän yhdistykseen. Näkymme on kristillisen simppeli: Jeesus on Herra, Raamattu on Jumalan sanaa. Myös Suomen luterilaisella kansankirkolla on toivoa.  Haluamme, että messuja järjestetään suomen kaikissa kirkoissa paikallisesti ja paljon. Kirkkorakennukset ja Unkan Baarin tapaiset tilat  ovat paikkoja hartauksille ja jumalanpalvelukselle - myös pienten seurakutien, yhtymäseurakuntien, kappeliseurakuntien, jopa seurakuntapiirien kirkot ja kahvilat. 


Tule mukaan kirkon avartumiseen ja sananvapauden kunnioittamisen porukkaan. Ei tarvitse olla Lohjan paikallisseurakunnan jäsen, eikä asua Karjalohjan laulumailla. Mutta saa olla ja saa asua. Mukanaolostasi saat julkisesti kertoa ihan itse. Me emme tiedota yhdistyksen puolelta jäsenyysasioita turuille, emmekä toreille. Siis ujokin saa olla mukana.  Tule yhdistykseen, jossa Jeesus kirjoitetaan isolla ja suvivirrestä uskalletaan laulaa myös neljäs säkeistö. Meidän jäsenet saavat kuulua myös muihin yhdistyksiin ja yhteisöihin, jotka noudattavat Suomen lakeja. Perustuslakiin kuuluva sananvapaus mukaan lukien. Alla yhteystiedot liittymistä varten:

Kaisa Niskala,  yhdistyksen pj. Lohjan kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen, Karjalohjan alueneuvoston puheenjohtaja,

kaisa.niskala@gmail.com    p. 050-5417680

Heikki Linnavirta, yhdistyksen varapj. Karjalohjan aluekappalainen, rovasti*

heikki.linnavirta@evl.fi    linnavirta@gmail.com         p. 050-3742951



*rovasti on arvonimi. Annetaan, yli 50 -vuotiaalle kirkon papille, joka on ajoittain nauttinut jonkun piispan luottamusta. Ajoittain, ajoittain, ajoittain. Myös Lars Levi Laestadius oli rovasti. Ruotsin kirkossa, mutta silti. Wau! Minussakin on turhamaisuutta, josta teen päivittäin parannusta ja syystä.


2 kommenttia:

  1. Hahaha kiitos päivän nauruista. T lähetyshiippakunnan hangaround-jäsen

    VastaaPoista
  2. Hahaha kiitos päivän nauruista. T lähetyshiippakunnan hangaround-jäsen

    VastaaPoista