torstai 15. elokuuta 2013

Komeropäivä



Hei Jeesus. Tiedät, mitä ovat komeropäivät minulle. Ne ovat niitä, kun aamulla herätessäni katson varovasti peiton alta pelon yllättämänä ja mietin: Jospa syöksyisin päiväksi vaatekomeroon täkkien ja peittojen alle piiloon pahaa maailmaa ja ahdistavaa lähitulevaisuutta, joka on saavuttanut nyt-hetken. Sitten toimin, kuin astronautti. Hengitän kevyttä paniikkihengitystä, lasken toisen jalan lattialle varovasti, sitten toisen ja otan jämäkän polvirukousasennon. Katselen houkuttelevaa komeron ovea, mutta pysyn paikoillani ja lasken siunaukseni. Olen pelastettu synnin, saatanan ja kuoleman vallasta. Olen Jeesuksen pikkuveli. Ajattelen, olen siis olemassa, ehkä. Minulla on rakas vaimo, joka on taas herännyt ennen minua. Hänellä on säännöllinen työ. Minulla on lapsia, lastenlapsia, ystäviä ja sukulaisia. Minulla on seurakunta, jonka tunnen kodikseni. Katto pään päällä ja virka, jossa maksetaan siitä, että kerron Sinusta, Jeesus! En ole vielä koskaan mennyt komeroon Herra, koska sängystäni vaatekomeron ovelle on metrin matka. Siinä välissä olet aina pysäyttää minut. Tänäänkin.

Herra, kiitos tästä päivästä. Tarvitsen näitä vapaapäiviä meidän kahdenkeskistä seurustelua varten. Sinun kanssasi uskallan puhua kielillä, vaikka ihmisiä vierastan.  Odotan tietysti jatkuvasti niitä lapsellisia ihmeitä uskoni vahvistukseksi, mutta sinulla on syysi toimia tahtosi mukaan. Silti tässä on hyvä. Muutama pyyntö ja toive. Tiedät, että rakastan ihmisiä. Kaikkia. Myös niitä, jotka ovat vihamiehiäni. Lasken rakkauteni siitä, että en toivo kenenkään joutuvan kadotukseen, eli helvettiin. En ateistien, en Sanasi vääntäjien, enkä pilkkaajien, en edes epäjumalanpalvelijoiden, joiden uskontokuntia en nyt luettele, koska sinä tunnet ne kaikki. 

Puheeni ja olemiseni välittää tietyn kuvan ulospäin ja kipuilen jatkuvasti sitä, kuinka voin vääntää ihmisille rautalangasta tien pelastukseen ilman rautalankaa. Ymmärsitkö Jeesus? Tarkoitan sitä, että en osaa paketoida sanojani niin, että ne eivät loukkaisi ketään. Tai osaan kyllä, mutta tuolloin kukaan ei kuuntele minua. Tiedän kyllä miten Sinun kävi maailmassa. Sehän on kaikessa kauheudessaan minun pelastukseni. Ja koko maailman. Tiedän myös miten suurimmille seuraajillesi on käynyt. Luen paljon marttyyrien historiaa ja luen heistä tänäänkin. Sinun seuraajillesi käy maailmassa huonosti. Vai olenko väärässä?

Jeesus. Minä olen se komeroon pyrkijä, pelokas sinisilmä Suomen Siionista. Pieni kristitty, arkajalkojen sukua. Kuinka ratkaiset ongelmani? Posotanko ja teen samalla mokia, kuin valelääkärit ja – papit? Vai paketoinko maallisen rakkauden ja kauneuden sitein sinun sanasi, jotta maan päällä olisi jumalattomien mahdollisimman hyvä olla? Käyn välillä kahvilla. Tai käydään yhdessä. Leakin on tulossa. Mä otan latten. Se on maitokahvi.

                                                                   *****

Hyvä tunnin breikki. Ystävät ovat iso siunaus. Siitä ongelmasta. Posottaminen taitaa olla parempi vaihtoehto. Siis annan mennä flowlla niin kauan kuin pää kestää. Apuja kiitos ja ripaus enemmän nöyryyttä. Ok. Paljon nöyryyttä, mutta mennään yhdessä komeroa hipoen maaliin asti. Jeesus olet minulle rakas. Lukko kiinni.

Jeesus kanssasi ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti