torstai 29. elokuuta 2013

Lokakuussa – jos Luoja suo- 31 vuotta pappina



Kauemmin pappina kuin maallikkona. Kauemmin pappina, kuin kaikki Suomen naispapit ja –piispat. Kauemmin pappina, kuin yksi Korhonen ja Virtanen yhteensä. Kirkkoherranakin yli 20 vuotta kodin, uskon ja Isänmaan puolesta  raamatunpolttajia, shamaaneja ja liberaaliuskonnon harjoittajia vastaan.
”Auta Herra, et helmahas’ tuotavana lyhde pieninenkin mullakin ois”. Jos näette jossakin lyhteen, niin tuokaa mulle. Tai lähettäkää tekstiviestinä.

Laskeskelin mielessäni vuosia eläkeikään, koska tämä rakennemuutos seurakunnassa vie vision, skenaarion ja voimien rippeet. Vielä olisi ainakin viisi vuotta, ellei porvarihallitus nosta eläkeikää 70 vuoden tienoille. Maalatkaa verkkokalvoillenne: Riparileiri, iltanuotio Puujärven rannassa. Heka sjuttio år soittaa kitaraa ja laulaa ”Kumbayaa” Ja nuoret kyselevät toisiltaan silmät kyynelissä: ”Miksei noille ole paikkaa hoitokodeissa?”

Ei vaiskaan. Olen elämäni kunnossa, vaikka sokerit on koholla. Uskon, että Karjalohjalla puhkeaa kunnon herätys. Ihmisiä tulee uskoon pilvin pimein Lohilammelta Tallaan perukoille, Lohjansaaresta Mustlahteen, aina Lohjan keskustaa myöten. 

Miksi uskon? Seurakuntalaiset rukoilevat ja uskovat jo nyt. Lapsista vanhuksiin asti. Kunhan emme lankea toiminnan varmisteluihin omin voimin. Tarkoitan tapahtumia, juhlia, musiikkirientoja ilman rukousta ja Jumalan Siunausta. Tässä on voitettava kiusaus, kun mietimme Herran vuotta 2014 ja sen mahdollisuuksia julistaa kaikessa Jeesusta, ihmisten Vapahtajaa ja Pelastajaa.

On se kumma. Aloitan vaikka heinäseipäistä, niin puhe johtaa Jeesukseen. Parempi näin, kuin toisin päin. Onko sinulla elämäsi ohjat omissa käsissä? Hellitä ja heitä ohjat, ystävä. Elämä on enemmän, kuin hevonen ja Vermon ravit.

Siunausta, iloa ja mustikkapiirakkaa (pullataikinapohja)

Heikki Linnavirta. Karjalohjan pappi

torstai 22. elokuuta 2013

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan tuki ry.



Olemme opetelleet elämää Suur-Lohjan seurakunnassa yli puoli vuotta. Karjalohjan hyvämaineinen itsenäistyi 1614, lakkautettiin v. 2012. Valitus lahtauksesta on vaiheessa. Olimme odottaneet, josko lupaukset toiminnan kehittämisestä pidetään ja saamme toimia, kuten maalaisjärki ja kristillinen perinne edellyttävät. Tätä odotimme. Nyt alkavat Lohjan seurakunnan samankokoisten legopalikoiden rakentamisstrategiat näkyä.

Kanttorin ja diakonin viroista puolet on viety Sammattiin. Toiminnallisia virkoja on jäljellä yksi: pappi. Kirkolliset toimitukset pidetään Karjalohjalla parillisina viikkoina, koska kanttori on silloin Sammatissa. Tämä koskettaa erityisesti surukoteja. Hautajaisten ajankohdan löytäminen säälliseen aikaan on vaikeaa. Jos tarvitaan sijaispappia häissä tai hautajaisissa, niin kanta-seurakunnan papit eivät ehdi noin vain sijaistamaan. Heillä on muutakin työtä, kuin juosta Karjalohjalla. Ulkopuolisia sijaisia, keikkapappeja, on käytetty yhtä paljon, kuin ennenkin. Karjalohjan seurakunnan palkkakustannukset eivät ole laskeneet suuressa seurakunnassa. Päinvastoin.

Diakoniatyön vastuu on Karjalohjan papilla. Samoin hartaustilaisuuksien, kirkkohetkien, rippikoulun ja kerhojen pitäminen. Lastenkerhoa lukuun ottamatta. Papin - yhden vaivaisen- sijaisjärjestelyt ovat olleet sekavimmat kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Meillä on käynyt hyviä sijaisia paljon ja yksi toisenlainen. Messujen osanottajamäärä on ollut edelleen 50-60/messu, mutta monet sijaiset hajottavat ajan kanssa Karjalohjan seurakunnan jumalanpalvelususkollisuutta. Olemme maalaisseurakunta ja pääkaupunkiseudun kesäasukkaitten seurakunta. Meillä on traditio ja näky kasvusta, joka ei välttämättä ole auennut kaikille.

Mikä on hyvin? Hautausmaitten kunnossapito ja kiinteistöjen hoito ovat paremmin kuin ennen. Tarvitsimme lisää asiantuntemusta ja tekijöitä. Tämä olisi toiminut seurakuntayhtymässäkin. Karjalohjalaisten ja kesäasukkaitten lisäksi Lohjan kirkkoneuvostossa on jokunen alueseurakunnan ystävä. Jopa kantaseurakunnan alueelta. Toisaalta ”kantaseurakunta” ja maalaisseurakunnat ovat joillekin kahden kerroksen väkeä: Fiksut kaupunkilaiset ja tollot maalaiset…

Karjalohjan lakkautetun seurakunnan alueella seurakuntatoiminnan varmistamiseksi kokosimme joku aika sitten leppeänmallisen yhteisön.  Alasajouhkakuvien pakottamina muutimme rakennetta: Perustimme rekisteröidyn yhdistyksen:  ”Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan tuki”. Saanemme yli sata jäsentä vuoden loppuun mennessä. Nyt meitä on seitsemänkymmentä jäsentä. Haluamme pitää Karjalohjan seurakuntapiirin/alueseurakunnan puolta ja olla muistuttamassa: ”Lupauksia ei saa pettää. Pieniä ja heikkoja ei saa potkia”.

Meitä kannustaa Karjalohjan kirkkokuoro ry:n ja Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan yhteistyö 90 vuoden ajalta. Karjalohjan seurakunta tuki säännöllisesti  Kirkkokuoro ry:tä avustuksin ja kolehdein. Samoin annoimme seurakunnan kanttorin palvelut  ja kirkon tilat yhdistyksen käyttöön vastikkeetta. Sama toiminta jatkunee myös Suur-Lohjan seurakunnan alla. Niin musiikinystävien, kuin uuden, laajempialaisen, yhdistyksen kohdalla.

Tule mukaan varmistamaan kristillisen seurakunnan toiminnan jatkumista ja uudistumista Karjalohjan lakkautetun seurakunnan alueella. Lohjan seurakunta ja Karjalohjan alueen seurakuntatyö ovat meille rakkaita. Niin myös koko Suomen kristillisen kirkon tulevaisuus. Jeesus on kirkon Herra.

Ota yhteyttä yhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Niskalaan kaisa.niskala-at-gmail.com  tai Heikki Linnavirtaan heikki.linnavirta-at-evl.fi ja liity matalakirkolliseen kristilliseen tukiyhdistykseen Länsi-Uudenmaan seurakuntien parhaaksi.

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan tukiyhdistyksen  ja hallituksen puolesta
Heikki Linnavirta, yhdistyksen tiedottaja, Karjalohjan pappi ja rovasti (p. 050-3742951)

torstai 15. elokuuta 2013

Karjalohjan seurakunta n.400 vuotta



Vuonna 2014 Lohjan seurakunta tullee juhlimaan Karjalohjan seurakunnan (1614–2012) ”400 vuotis” -syntymäpäivää. Odotamme kaikki innolla tuota liberaaliuskonnon hengessä vietettävää juhlavuotta: ”Neljäsataa vuotta on viitteellinen luku. Itsenäisyys on suhteellinen käsite. Seurakunta voi tarkoittaa ihan mitä vain”. Juhlan aika on tulossa. Pyöreät vuodet on helppo muistaa, kuten Ranskan vallankumous 1789, Suomen itsenäistyminen vuonna 1917, Israelin syntyminen 1948, Viron vapautuminen vuonna 1991 ja Karjalohjan itsenäisen seurakunnan lahtaus 2012.

Mutta miten juhlimme kuuliaisina kirkon poikina ja tyttöinä Karjalohjan seurakuntapiirissä? Joka sunnuntai pidämme messun klo 10. Pyrimme siihen myös ensi vuonna. Joka vuosi kanttori järjestää kesän konserttisarjan, mikä huipentuu elokuun suureen konserttiin. Sitä odotamme myös ensi vuonna. Hartauksia, kerhoja, rippikoulu ja kirkollisia toimituksia… näitä haluamme pitää myös juhlavuotena. Tässä meille juhlarunko.

Yksi isompi pläjäys varmasti tullaan järjestämään. Muutamat kyläläiset ovat jo rakentaneet juhlaa heinäkuun toisen viikonlopun, Puujärvipäivien, ympärille. Kylätoimikunnat ovat myös aina innoissaan, kun löytyy syy käydä Tallinnassa ostoksilla. Juhlamessu on varmasti su 13.7.14 klo 10. paikallaan. Siihen kirkkokuoroa, laulusolistia, Espoon piispaa ja Lohjan kirkkoherraa koko rahan edestä. Samalla voimme onnitella kymmenen vuotta (10v.) täyttävää Espoon hiippakuntaa rakentavasta työstä seurakuntien parhaaksi. 

Muuten on varmasti hyvä keskittyä seurakuntaelämän hoitamiseen Lohjan seurakunnan Karjalohjan seurakuntapiirissä oman piiripapin ja muiden työntekijöiden, ynnä aktiivimaallikkojen voimin.

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan tuki-yhdistys voisi miettiä tahollaan peijaisia juhlavuonna 2014. Seurakuntamme kaatui meidän sukupolven aikana. Juhla se on surujuhlakin. Vaalitaan perinteitä vaikkapa Unkan Baarissa tammikuussa, Kirkon palon- ja jälleenrakentamisen vuosipäivänä syyskuussa ja Suomen Itsenäisyyspäivänä. Herran vuonna 2014. Jos Luoja suo.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan piiripappi, rovasti

Ps. Vuonna 2015 Suomen kirkossa tehdään hallinnon rakennemuutos. Yhtymäseurakuntamalli saattaa tulla yleiseksi ratkaisuksi kaikissa seurakunnissa. Yhdistyksen agenda on mielestäni itsenäisyyden palauttaminen Karjalohjan seurakuntaan. Virokin on kahdesti ravistanut ahdistajan harteiltaan. Karjalohjan seurakunta pystyy samaan. Jos Jumala niin hyväksi näkee. Rukoillaan ja tehdään töitä, ystävät.

Komeropäivä



Hei Jeesus. Tiedät, mitä ovat komeropäivät minulle. Ne ovat niitä, kun aamulla herätessäni katson varovasti peiton alta pelon yllättämänä ja mietin: Jospa syöksyisin päiväksi vaatekomeroon täkkien ja peittojen alle piiloon pahaa maailmaa ja ahdistavaa lähitulevaisuutta, joka on saavuttanut nyt-hetken. Sitten toimin, kuin astronautti. Hengitän kevyttä paniikkihengitystä, lasken toisen jalan lattialle varovasti, sitten toisen ja otan jämäkän polvirukousasennon. Katselen houkuttelevaa komeron ovea, mutta pysyn paikoillani ja lasken siunaukseni. Olen pelastettu synnin, saatanan ja kuoleman vallasta. Olen Jeesuksen pikkuveli. Ajattelen, olen siis olemassa, ehkä. Minulla on rakas vaimo, joka on taas herännyt ennen minua. Hänellä on säännöllinen työ. Minulla on lapsia, lastenlapsia, ystäviä ja sukulaisia. Minulla on seurakunta, jonka tunnen kodikseni. Katto pään päällä ja virka, jossa maksetaan siitä, että kerron Sinusta, Jeesus! En ole vielä koskaan mennyt komeroon Herra, koska sängystäni vaatekomeron ovelle on metrin matka. Siinä välissä olet aina pysäyttää minut. Tänäänkin.

Herra, kiitos tästä päivästä. Tarvitsen näitä vapaapäiviä meidän kahdenkeskistä seurustelua varten. Sinun kanssasi uskallan puhua kielillä, vaikka ihmisiä vierastan.  Odotan tietysti jatkuvasti niitä lapsellisia ihmeitä uskoni vahvistukseksi, mutta sinulla on syysi toimia tahtosi mukaan. Silti tässä on hyvä. Muutama pyyntö ja toive. Tiedät, että rakastan ihmisiä. Kaikkia. Myös niitä, jotka ovat vihamiehiäni. Lasken rakkauteni siitä, että en toivo kenenkään joutuvan kadotukseen, eli helvettiin. En ateistien, en Sanasi vääntäjien, enkä pilkkaajien, en edes epäjumalanpalvelijoiden, joiden uskontokuntia en nyt luettele, koska sinä tunnet ne kaikki. 

Puheeni ja olemiseni välittää tietyn kuvan ulospäin ja kipuilen jatkuvasti sitä, kuinka voin vääntää ihmisille rautalangasta tien pelastukseen ilman rautalankaa. Ymmärsitkö Jeesus? Tarkoitan sitä, että en osaa paketoida sanojani niin, että ne eivät loukkaisi ketään. Tai osaan kyllä, mutta tuolloin kukaan ei kuuntele minua. Tiedän kyllä miten Sinun kävi maailmassa. Sehän on kaikessa kauheudessaan minun pelastukseni. Ja koko maailman. Tiedän myös miten suurimmille seuraajillesi on käynyt. Luen paljon marttyyrien historiaa ja luen heistä tänäänkin. Sinun seuraajillesi käy maailmassa huonosti. Vai olenko väärässä?

Jeesus. Minä olen se komeroon pyrkijä, pelokas sinisilmä Suomen Siionista. Pieni kristitty, arkajalkojen sukua. Kuinka ratkaiset ongelmani? Posotanko ja teen samalla mokia, kuin valelääkärit ja – papit? Vai paketoinko maallisen rakkauden ja kauneuden sitein sinun sanasi, jotta maan päällä olisi jumalattomien mahdollisimman hyvä olla? Käyn välillä kahvilla. Tai käydään yhdessä. Leakin on tulossa. Mä otan latten. Se on maitokahvi.

                                                                   *****

Hyvä tunnin breikki. Ystävät ovat iso siunaus. Siitä ongelmasta. Posottaminen taitaa olla parempi vaihtoehto. Siis annan mennä flowlla niin kauan kuin pää kestää. Apuja kiitos ja ripaus enemmän nöyryyttä. Ok. Paljon nöyryyttä, mutta mennään yhdessä komeroa hipoen maaliin asti. Jeesus olet minulle rakas. Lukko kiinni.

Jeesus kanssasi ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

torstai 8. elokuuta 2013

Luther-säätiö ja Vanhoillislestadiolaiset Suomen kansankirkossa



Vanhoillislestadiolaiset ovat yli sadantuhannen vaikuttajan väkevä joukko kansankirkossa. Heillä on oma seurakuntaoppinsa, asuntovaunudivisioonansa  ja johtajansa. He ovat osa kansankirkkoa. Heitä eivät piispatkaan tosissaan toru, koska olisi kirkolle taloudellinen katastrofi,  jos Rauhanyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja sanoisi saarnaajaveljille: ”Erotaan pojat kirkosta. Otetaan naiset ja lapset mukaan. Koko uskovaisten Jumalan valtakunta. Näkemiin muille.”


Luther-säätiö on toinen Suomen kirkon eläväinen herätysliike. Sielläkään eivät naispapit juhli, eikä homo-avioliittoja hyväksytä, kuten Suomen Lähetysseurassa tai Helsingin hiippakunnassa. Säätiö on kristillisenä liikkeenä hyvin lähellä vanhoillisia, vaikka heidän seurakuntaoppinsa ei ole niin dingeli dong und auf wiedersehen. Heitä piispat suomivat sumeilematta violeteilla silkkipaidoillaan. 


Sekä Luther porukalla, että Vanhoillisilla on teologia, Raamattu ja erityisesti Lutherin iso katekismus hanskassa. Ensimmäistä  herätysliikettä pannumyssyt tönii ja koulukiusaa, toista paapoo ja silittelee myötäkarvaan. Miksi näin? Olen tehnyt sosiaalipsykologiaan  kuuluvan kenttätutkimuksen ja tullut mm. seuraaviin johtopäätöksiin:
  1. Kirkon terävin yömyssyjoukko  on oppineisuudessaan taantunut muutaman vuosisadan takaiseen tilanteeseen, jossa piispat ja papisto hävettivät  kansaa, yliopistomaailmaa ja Suomen sivistyneistöä. Eivät siis herätysliikkeet edustajineen, vaan juuri tämä ”keisarin uudet vaatteet” -pappissääty. He ovat tarrautuneet kiksejä antavaan himmelhallintoon ja vanhaan, koomiseen kesäteatterikirkollisuuteen. Teologia on sotkettu  vihertävään ”syön vain ekologisesti viljeltyjä feministivarvastossuja” -luonnonsuojeluun ja ”kulkukoirat söivät Jeesukseen luut”    - eksegetiikkaan. Tässä on kuva, joka virallisesta nykykirkosta välittyy ulospäin. Paitsi silloin, kun rohkelikko kirkkoministeri Räisänen muistuttaa Suomen kansaa Raamatun Sanasta ja Jeesuksesta. Luther-säätiö alkaa olla täynnänsä tohtoreita ja tutkijoita, jotka hakkaavat dekaanien  ja jumaluusoppineiden  asessorien divariporukan 6-0. Vanhoillisilla on myös lukeneet tutkijansa ja teologinsa. Se ei sovi kirkon kulttuurikermalle, jota sentään Hesari lainaa kirjoittamalla  pääsiäisen ja joulun aikoihin shokeeraavia nollatutkimuksia ja lämminhenkisiä kuvareportaaseja aiheesta : ”Näin stadin piispa paistaa piparkakku-ukkoja tyttöjen keittiössä”. 
  2. Vanhoillisilla on johtokunta ja puheenjohtajisto. He ovat kaikki saarnaajia (predikanter). Vähän, kuin kolportöörit ja muutamat saarnaluvan saaneet maallikot, joille papit ovat maailman sivu hymyilleet isällisesti. Nyt myös äidillisesti. Säätiön pojat taas kutsuvat itseään papeiksi ja  kirkkoherroiksi. Jopa piispa on porukassa. Pöyristyttävää!  ”Meille eivät virkanimikkeet merkitse mitään, mutta, jos jotkut muut ovat myös piispoja, niin miten käy Linnan juhlien? Jos sinne kutsutaan piispa Soramies, niin emme ala. Meillä on oikeampi  successio apostolica ja isommat hiipat. Ainakin emerituspiispa Heikalla oli. Siitä on dokumentti”.

Kysymys on siis herkästä hipiästä, ylpeydestä ja oikeudesta naurettaviin vaatteisiin juhlakulkueessa. On  lohduttavaa, kun saa nähdä, että kirkon johtajat ovat yhtä suuria syntisiä, kuin me muutkin kuolevaiset. Heillä vain nuo näkyvät synnit ovat kiusallisen pinnallisia. Niistäkin on tarvittava maksu suoritettu.


 Jumalan  armo on parasta kaikille! Olemme kaikki ”tämän tien kulkijoita” eli Jeesuksen seuraajia.  Hän on ainoa Tie. That’s all folks!


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi


Ps. Karjalohjan seurakunnan tuki –yhdistykseen kuuluu jo 70 jäsentä. Maallikoita ja pappeja. Jos haluat olla rakentamassa Suomen kansankirkkoa paikallistasolla, niin tule mukaan meidän yhdistykseen. Näkymme on kristillisen simppeli: Jeesus on Herra, Raamattu on Jumalan sanaa. Myös Suomen luterilaisella kansankirkolla on toivoa.  Haluamme, että messuja järjestetään suomen kaikissa kirkoissa paikallisesti ja paljon. Kirkkorakennukset ja Unkan Baarin tapaiset tilat  ovat paikkoja hartauksille ja jumalanpalvelukselle - myös pienten seurakutien, yhtymäseurakuntien, kappeliseurakuntien, jopa seurakuntapiirien kirkot ja kahvilat. 


Tule mukaan kirkon avartumiseen ja sananvapauden kunnioittamisen porukkaan. Ei tarvitse olla Lohjan paikallisseurakunnan jäsen, eikä asua Karjalohjan laulumailla. Mutta saa olla ja saa asua. Mukanaolostasi saat julkisesti kertoa ihan itse. Me emme tiedota yhdistyksen puolelta jäsenyysasioita turuille, emmekä toreille. Siis ujokin saa olla mukana.  Tule yhdistykseen, jossa Jeesus kirjoitetaan isolla ja suvivirrestä uskalletaan laulaa myös neljäs säkeistö. Meidän jäsenet saavat kuulua myös muihin yhdistyksiin ja yhteisöihin, jotka noudattavat Suomen lakeja. Perustuslakiin kuuluva sananvapaus mukaan lukien. Alla yhteystiedot liittymistä varten:

Kaisa Niskala,  yhdistyksen pj. Lohjan kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen, Karjalohjan alueneuvoston puheenjohtaja,

kaisa.niskala@gmail.com    p. 050-5417680

Heikki Linnavirta, yhdistyksen varapj. Karjalohjan aluekappalainen, rovasti*

heikki.linnavirta@evl.fi    linnavirta@gmail.com         p. 050-3742951



*rovasti on arvonimi. Annetaan, yli 50 -vuotiaalle kirkon papille, joka on ajoittain nauttinut jonkun piispan luottamusta. Ajoittain, ajoittain, ajoittain. Myös Lars Levi Laestadius oli rovasti. Ruotsin kirkossa, mutta silti. Wau! Minussakin on turhamaisuutta, josta teen päivittäin parannusta ja syystä.