perjantai 19. heinäkuuta 2013

Titanic – Nearer my God to Thee



Uppoamattoman ja ylellisen valtamerialuksen haaksirikko 1900-luvun alussa. Hukkuneita 1517. Yksi merihistorian suuria tragedioita ja kestoaihe kirjoille ja elokuville. Joitakin vuosia sitten oli puhetta ja kirjoittelua Titanic orkesterin ohjelmistosta ja viimeisestä kappaleesta. Joidenkin mielestä se oli Sua kohti Herrani, eli Titanic hymni. Jotkut muistavat bändin soittaneen lopuksi svengaavaa ragtime musaa (Vikipedia).

Kysymys tuli mieleeni, kun luin arvostelun Pedro Almodovarin elokuvasta ”Matkarakastajat”. Oletan, että arvostelija on nähnyt lentokoneen kohtalonhetkiä ja ihmisten käytöstä kuvaavan komedian. Näin hän kirjoittaa: ” Kun Almodovarista on kyse, ei kuoleman odotus ole mitään itkuista synkistelyä, vaan seksin ja viinan vauhdittamaa sekoilua…” (Hesarin nyt.-liite 19.7.13)

Tuollainen reipas ote kuuluu ehdottomasti tämän ajan airueiden ja sivistyneiden mieltymyksiin. Täysillä loppuun asti. Vaikka kaikki menisi päin helvettiä. Tätä samaa taivasteli jo Paavali varoitellessaan aikalaisiaan asenteesta: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme!” 

Elämä ei ole rikasta, jos emme tunnusta kuoleman läheisyyttä ja mahdollisuutta joka päivä ja hetki. Elämän rajallisuus antaa syvyyttä, iloa ja jopa riemua, kun sen oikein oivaltaa. Jumalan avulla. Elävässä elämässä, ei elokuvissa tai kirjoissa, olemme sydämenlyönnin päässä ikuisuudesta 24/7, kehdosta hautaan. Sitä on jokaisen elämä. 

Saako tämä aikaan kroonisen paniikin ja itsetyydytyksen tarpeen? ”Kuoleman odotus ole mitään itkuista synkistelyä, vaan seksin ja viinan vauhdittamaa sekoilua”. Vai onko tänään päivä täynnä syvää iloa siitä, että kuljen kohti rakastavaa Jumalaa ja Isää? Onko tämä päivä - elämäntilanteesta riippumatta - lahjaa ja uskoa Jeesuksen sanoista: ”Tänään saat olla kanssani Paratiisissa”?

Nearer, my God, to Thee, nearer to Thee!
E’en though it be a cross that raiseth me,
Still all my song shall be, nearer, my God, to Thee.                                                                  
 
Nearer, my God, to Thee,Nearer to Thee!

Ragtime ja Sua kohti Herrani eivät sulje pois toisiaan. Kysymys on aina soittajista ja kuulijoista. Kuulunko laajaan sopulimaisten itsetyydyttäjien joukkoon, vai olenko voittavassa enemmistössä? Voittoisan enemmistön muodostavat esimerkiksi Jeesus ja sinä. (Yhdessä Jumalan kanssa olet aina mahtavassa enemmistössä). Kuolemasi rajalla olet täydellisen elämän alussa. C.S. Lewisiä mukaillen ja muistellen: ”Olet lukenut elämäsi johdannon. Suuren seikkailun ensimmäinen luku alkaa...” Ja mikä parasta: et kulje koskaan yksin. ”Tänään saat olla kanssani Paratiisissa”.

Jeesus kanssasi, ystävä
 
                         Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti