keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

”Kauneus on katsojan silmissä”

Olen vähän miettinyt armoa ja täydellisiä kristittyjä. Minussa on runsaasti tilaa armolle.  Jumalan armon vastaanottamiselle se vakioprosentti: sata. Täydellisyydessä olen samoissa lukemissa. Tämä on  Evankeliumin vastaanottamisen ja olla möllöttämisen tuoma olotila ja lopputulos: Yksin armosta, yksin Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta olen vapaa, armahdettu ja Jumalan silmissä täydellinen. Isä, kun näkee minut Jeesuksen kaltaisena. Hyvä, rakastava, Jumalan katse!

Samaa armokauraa ja täydellisyyttä tuumin myös muiden kohdalla. Usko tahtoo loppua kesken, kun katsoo sivuhorisontista. Tästä suunnasta näkee virheitä, heikkoutta, syntiä ja ihan vaan sellaista ärsyttävää kuvaa lähimmäisestä. Minulle vaikeinta on nähdä hyvää ja kaunista kirkon liberaaleissa, hallinnon harakirityypeissä, muutamissa seksuaalisissa heikkouksissa, viinin ja virren yhteisöissä ja itseäni tyhmemmissä ja viisaimmissa. Samanälyiset ovat kaikkein vaikeimpia ymmärtää.

Parannusta pukkaa, sano mummo jäätyään juoruilusta kiinni. Sama vika meikäläisellä. Rakkaat ystävät ja kylänmiehet. Ensi sunnuntai on parannuksen tekemisen ja ”Etsikkoaikojen” sunnuntai. Paikan nimi Raamatussa on ”Jabbok”. Sillä kohden Jaakob kohtasi Jumalan  ja oli ”face to face”-kokemuksen jälkeen muuttunut mies. Nimeään myöten. Jaakobia kutsuttiin tämän jälkeen Israeliksi.'

Ennen muutosta Jaakob oli Jumalan  valittu ja rakkauden kohde. Muutoksen jälkeen Jaakob oli Jumalan  valittu ja rakkauden kohde. Mitä tapahtui? Jumalan rakkauden katse osui Jaakobiin muuttavan suurella tavalla. Pelastettu oli edelleen pelastettu. Jumalan katse ja kohtaaminen kuitenkin muutti jotakin. Uskon, että Israel alkoi vähän petrata juoksuaan. Tai linkkaamistaan. Hän alkoi nähdä itsensä Jumalan  armon ympäröimänä. Hyvällä tavalla Jumalan vankina: ”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröivät minua kaikkina elämäni päivinä”.  Omakuva muuttui. Hätäily ja halu huijata oli vähemmällä. Toisten vähättely ja ylpeys alkoi mukavasti murentua.Tarve miellyttää toisia ihmisiä oli laantunut. Peace-fiilis  tuli päälle. Jumalan rauha.

Muut ihmiset näkivät Jaakobin/Israelin paljon samalla tapaa, kuin ennenkin. Kettu mikä kettu. Tässä olen tuumimiseni ytimessä tänään. Herra anna minun nähdä ihmiset sinun laillasi. Ainakin enemmän sinun laillasi. Etten luulisi itseäni paremmaksi, kuin jotkut toiset. Ennen muuta Herra. Auta minua muistamaan ja uskomaan, kuinka sinä näet, kosketat ja pysäytät ihmisiä heidän elämänsä Jabbokissa. Minun ei tarvitse ahdistua toisten vaelluksesta. Kaikki on sittenkin armoa. Jeesus on ruorissa ja Hänellä on varaa sanoa: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tiedän mitä joudut paraikaa kokemaan. ” Kaikki on armoa. Myös minulle.

Herra Jeesus Kristus. Jumalan Poika. Armahda minua syntistä.

Jeesus kanssasi ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi
                    
 ______________________________________________
Torstai 01.08.2013 klo 21.35 – 21.50 RADIO DEI/ RADIOKIRKKO
-          rovasti Heikki Linnavirta ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa” 

Sunnuntai 04.08.2013 klo 14.00 – 14.30 RADIO DEI/ RADIOKIRKKO
-          rovasti Heikki Linnavirta ”Etsikkoaikoja

______________________________________________

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti