torstai 25. huhtikuuta 2013

Vihapuheet ja Lasaruksen kuolema


Uutisia katsoin. Tunnettu naistoimittaja oli löydetty kommentoimaan vaarallisia kirjoituksia, jotka kohdistuvat kaikkiin hänen puolustamiinsa vähemmistöihin: edistykselliset, uudistajat, naiset, sivistyneistö, feministit, maahanmuuttajat ja sukupuoliset vähemmistöt. 

Maailman sivu on puhuttu suu vaahdossa kaikkien asioitten puolesta kaikkia asioita vastaan. Jokainen erilaiseksi katsottava saa osansa perisynnin hallitseman ihmisen  tunneilmauksista. Puheen tason ilkeys johtuu netin – ja tekstaripalstojen – mahdollisuudesta hyökätä nimettömänä toisia vastaan. Kyse on pääosin pelkureiden ja laumasielujen toiminnasta, jonka mahdollistaa oikeus mellastaa mediassa.  Jos nimellä joutuisivat jänikset kirjoittamaan  kiukkunsa, ahdistuksensa ja vihansa, niin vähemmälle jäisivät vihapuheet.

Olen ollut pappina vuosikymmeniä ja saanut ajoittain palautetta sanoistani radiohartauksissa, erilaisista kannanotoistani lehdissä ja netissä. Vastauksia voisi sanoa vihapuheiksi minua kohtaan, mutta se kuuluu julkisuudessa olevien – varsinkin uskossa olevien pappien - luontaisetuihin. Olen saanut tappouhkauksia, entinen kirkkoni on uhattu polttaa, samoin kotini. Perhettäni on uhattu vahingoittaa, minua on kirottu satanistien, vihreitten ja kollegoiden taholta. Uskoni kohdetta Jeesusta ja hänen äitiään neitsyt Mariaa on pilkattu sellaisin sanoin, jotta pilapiirrokset Muhammedista ovat näiden kuvailujen rinnalla pyhäkoulupiirustuksia.

Mistä viha tulee? Netistä tietty, mutta mikä on sen pohjalla? Tämä ei ole yhteiskunnan vika, ei median. Alamme niittää satoa siitä, mitä luopumuksen kansankirkko on tehnyt viime vuosikymmeninä, eli nukkunut. Ennen Suomen kirkko puhui ja opetti Raamatun pohjalta hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Ennen kirkko opetti kunnioittamaan lähimmäisiä ja rakastamaan erityisesti niitä, jotka ovat heikoilla: homot, lesbot, maahanmuuttajat, vammaiset, sairaat, eriuskoiset, köyhät, vanhukset…Luterilainen kirkko opetti kunnioittamaan ja rakastamaan heikoilla olevaa, erilaista ja rohkaisi uskomaan siihen, että ihminen voi tulla paremmaksi Jeesuksen avulla. Jumalan voimasta ja armosta. Nyt ei enää kirkko opeta ketään uskomaan, eikä rakastamaan ehdoitta. Vain niitä, joilla on valta, kannattaa rakastaa. Kirkko ei ole enää oppositiossa valtiovaltaa, ei rikkaita eikä riistäjiä vastaan. Kirkko on vahvojen, työssäkäyvien, keskiluokkaisten, sivistyneistön ja vallan kahvassa olevien puolella.

Suomen kansan  kristillisyys rapisee, koska nuoret sukupolvet oppivat humanismin ja ateismin kirkon sisältä. Eroa kirkosta. fi porukat ovat marginaalisen pieniä ja naurettavan tietämättömiä vihaisia hyväosaisia.  He eivät uhkaa tätä kansaa, eivätkä raaista ihmisiä. 

Luopion askeleita harppova kirkko  on syy kansan henkiseen ja moraaliseen rappioon. Jos kirkolla olisi selkärankaa, erityisesti sen johtajilla, niin sitä kuunneltaisiin ja sen kristillisiä ohjeita noudatettaisiin niin eduskunnassa, kuin muualla päättäjien joukossa. Kirkko nukkuu ja haisee jo. Jospa Jeesuksen huuto kuuluisi pimeisiin kapituleihin: ”Lasarus, tule ulos!”

Jeesus kanssasi, ystävä
                                                    Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Todistajia



Kertomuksia Pääsiäisestä. Narsisseja, valoisia puutarhoja, tyhjiä hautoja. Tasaisia, kivettyjä  polkuja vihreässä maisemassa. Kertomuksia 2000 vuoden takaa. Kaunista ja kaukaista. Joitakin Ylösnousseen Jeesuksen silminnäkijätodistuksia on tallennettu Raamattuun. Ihana Magdalan Maria, suosikkini. Johannes ja Pietari. Äijiä. Tyhjän haudan hämmentämiä sotilaita ja ylipappeja; vihan vankeja. Todistajia ensimmäisestä Pääsiäisestä, jolloin kuoleman, saatanan ja synnin valta murtui. Kaunis kuva, joka laitetaan muistojen lippaaseen tai näytelmän lavasteiden varastoon. Draama oli puhutteleva, mutta arki on taas käsillä. Oikea elämä.

Näin pääsiäiset tulevat ja katoavat vuosien kuluessa. Kerran on meidän viimeinen Pääsiäinen. Silloin kuoleman enkeli tulee liki. Jos meissä ei ole Jeesuksen sovintoveren, sovittajan ja kuoleman voittajan, merkkiä, olemme kadotetut. Elämämme on ollut pahempaa, kuin turhuus.

Kun meissä näkyy Jumalan kuva, ristin merkki. Kun olemme todistajia ja voimme sanoa: ”Jeesus on minun Jumalani, minun Vapahtajani”, niin kuolema ei kosketa meitä. Se menee ohitse. Saamme olla varmoja pelastuksesta. Elämme tänään, huomenna ja ikuisesti. Kuolema on voitettu vihollinen. Jeesuksen seurassa kuljemme läpi elämän maan päällä. Läpi kuoleman portin. Kirkkauteen ja valoon. Jeesus kulkee edellämme. Jos pelottaa, Hän kantaa sylissä.

Rakas ystävä. Jeesus kutsuu sinua ikuisen elämän tielle Tänään tässä ja nyt. Riittää kun sanot ristinryövärin sanoin: ”Jeesus muista, minua, kun tulet valtakuntaasi.” Ylösnoussut ja kuoleman voittanut Jeesus vastaa: Tänään saat olla kanssani Paratiisissa.” Tänään saat olla pelastettu yksin armosta. 

Jeesus kanssasi, ystävä!

Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti, kirjailija