maanantai 4. maaliskuuta 2013

Suomettuva kirkko


Viime vuosina piispanistuimet ovat täyttyneet tuntemattoman sotilaan riitaojilla. Työnäky: ”Pelätään ja miellytetään kaikkia, joilla on valtaa”. Nyt tämä pelon ja miellyttämisenhalun ilmapiiri on levinnyt lähes kaikkiin luterilaisiin seurakuntiin. Tiitisen nimilistan vastine on Mäkisen ja kumppanien asialista. Seuraavat  ovat tabuja. Vain positiivisia otsikoita, kiitos: 
  • Feminismi, tuo rauhanaatteen ja suvaitsevaisuuden jaloin ilmaisumuoto. 
  • Kirkon liberaalit. Raamattu on aikansa lapsi. Myös Kalevala ja Kamasutra ovat tärkeitä seurakunnan opin uudistukselle. 
  • Saatana ja pahuuden henkivallat ovat työnimiä evoluution tässä vaiheessa. Pian uusi aika auttaa ihmisen kehittymään täydelliseksi. Olemme jumalia. 
  • Sukupuolisuus. Olemme osa meditatiivista ja kosmista joogatanssia. Se riittää seksuaalisuudesta.

Milloin kaikki muuttui Suomen kirkossa? Milloin ovi avautui kristillisen uskon ja opin alennustilalle? Olen Ruotsin vuosinani toiminut naispappien kanssa. Suomeen naispappeus tuli myöhemmin. Hyväksyn tietty naiset pappeina ja lukkareina, mutta, mutta… joku Pandoran lipas taidettiin avata naispappeuden myötä. Ehkä syynä oli se, että pappeus ja kristillinen usko ajautuivat sivuraiteille. Naispapit olivat ennen muuta naisia, eivät pappeja. Siinä sitten tabulistan ensimmäiset, femarit, ottivat naispappeuden omien aatteiden aseeksi. Eli vastakkainasettelun ja vihan lietsomisen paistinpannuksi miesten ja naisten, aikuisten ja lasten, tyttöjen ja poikien välille. Sitä hedelmää nyt pureskelemme riitaojien tahtiin.


Kirkon liberaalit ovat miehittäneet tuomiokapitulit, nuo turhat ja kalliit vallan linnakkeet. Siellä on varmasti likaisten töiden osasto, joka kuulostelee, josko seurakunnissa vielä joku puhuu Jeesuksesta ja varottaa paatumuksesta ja synnin vallasta. Kun joku ottaa Raamatun Sanan liian tosissaan ja uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ja ainoa Tie pelastukseen, niin noottia pukkaa papeille. Kirkkoherrat on kohta kuohittu kuuliaisiksi tenoreiksi. Sen verran vähän on enää itsenäisiä seurakuntia. Rakennemuutos ei ole vain hallintoa. Se on dekaanien, piispojen ja asessorien todeksi käynyt päiväuni.


Norjassa, Suomessa, Saksassa ja USA:ssa on tapahtunut viime vuosina traagisia murhenäytelmiä. Jokainen tuntee historian nimet Stalin, Hitler, Pol Pot, Che Guevara, Mussolini. Tämän päivän politiikasta ja sodan näyttämöiltä julmuuden ja raakuuden viestit tulevat koteihin Syyriasta, Egyptistä, Afganistanista jne. Jos joku tosissaan uskoo, että saatana on työhypoteesi, mikä kuvaa pienen, muurahaisen kokoisen, ihmisen pahuutta, niin Herra varjelkoon tätä sinisilmäistä hörhöä. Saatanan, pahuuden henkivaltojen ja ihmisten perisynnin kolmiyhteyteen liittyy myös väkivalta, jota esiintyy perheissä ja kodeissa, seksiorjakaupassa, silmittömissä viikonloppujen huume- ja juoppohulluuskohtauksissa. Paha on todellista, riitaojat.


Kristillinen avioliitto ei ole muodissa. Perhearvoja vastaan taistellaan ns. vapaan seksin, moniavioisuuden, avoliiton, homoseksin ja lesbouden ihannoinnin keinoin. Yhteiskunta voi tehdä omasta uskonnottomasta taustastaan kiinni pitäen vaikka minkälaisia päätöksiä. Demokratia on sellaista. Kristillinen kirkko ei ole demokratian jatke. Kirkon Herra on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hänen neuvonsa, tukensa, rohkeutensa, voimansa ja ääretön rakkaus tulee ilmi Sanassa ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Meillä kristityillä on elävä, läsnä oleva, Jumala. Hänen Sanansa avulla tarkastamme jatkuvasti: Olenko Jumalan asialla vai puhunko pelkurien ja synninorjien suulla?


Suomen kirkko on kriisissä. Johdossa on vikaa, koska se ei kuuntele, kuin mediaseksikkäitä tahoja. Herrat kuuntelevat herroja ja ihmettelevät miksi kirkosta erotaan? Erot johtuvat siitä, että kirkossa ei kuulu Paimenen ääni. Raamattu on hylätty tarpeettomana. Kirkko on astumassa vahvasti uuteen aikaan (new-age). 


Kansankirkko jakaantuu lähivuosina. Toiselle puolelle jäävät syntiset, heikot, armon varassa pelastuvat tavalliset ihmiset. Osa heistä on herätysliikkeistä, osa ihan pubeista ja olohuoneen sohvilta. Toiselle puolelle jää happaneva kerma. Jospa tuo jälkimmäinen joukko tekisi parannuksen. Edellinen joukko on jatkuvan parannuksen tarpeessa. Se on myös tiedostettu. ”Herra, armahda meitä syntisiä. Vapauta meitä ja nosta elämän Tielle. Aina uudestaan ja uudestaan. Aamen.”


Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

PS. Hekan Blogit on julistettu pannaan Suomen kirkossa ja Lohjan seurakunnassa, joten alla muutama sensuroimaton nettiosoite:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti