keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Voi aikuisia ja vahvoja



Taivaassa on paikka abortoiduille lapsille. Siellä he saavat rakkautta ja huolenpitoa. Jumalan sylissä on turvallinen paikka kasvamiselle. Taivaassa mennään eteenpäin ja aikuistutaan. Kun lapset ovat isompia, täynnä rakkautta ja Jumalan läheisyyttä, niin he kohtaavat joskus äitejä, joilla on katumuksen ja rakkauden kyyneleet silmissään. He kaipaavat Taivaassakin jotain enemmän. Lastensa anteeksiantoa. Tämä on mahdollista ja näin myös tapahtuu.

Kaikki aikuiset eivät pääse Taivaaseen. Monet äidit, aborttilääkärit, hoitajat ja tämän maailman eettisen ajattelun mannekiinit katuvat tekojaan, kuolemaa aiheuttaneita sanojaan ja päätöksiään, vaan kaikki on lopullisesti myöhäistä. He näkevät pahat tekonsa viattomille lapsille ja joutuvat tunnustamaan: Olen ansainnut kohtaloni. Nyt on ikuisesti myöhäistä.

Suomi sotii vapaudestaan jatkosodassa. Isä on rintamalla. Äiti kotona usean pienen lapsen kanssa. Tieto uudesta raskaudesta tulee yllättäen. Lääkäri sanoo vastaanotolla: ”Sinulla on jo monta lasta. On syytä tehdä abortti, ottaa lapsi pois.” Näin myös tapahtuu. 

Sama äiti juttelee kanssani viisikymmentä vuotta myöhemmin. Hänellä on huono omatunto. Se on vaivannut häntä päivittäin. Joskus ankarammin, joskus lievemmin, mutta joka päivä muisto menetetystä lapsesta on painanut mieltä. Vanhus tunnustaa Jumalalle pahan tekonsa sodan ajoilta. Hän saa synninpäästön ja on vihdoin vapaa. Joitakin vuosia myöhemmin äiti ja lapsi tapaavat Taivaassa. Anteeksianto ja ilo on täydellistä.

Rakas ystävä. Taas kerran puhutaan aikuisten oikeudesta abortteihin sosiaalisin perustein. Taas puhutaan hoitohenkilökunnan pakosta osallistua hengen riistoon, pienen lapsen tappamiseen, yhteiskunnan luvalla. Tämä aikuisten ja vahvojen ihmisten julmuus saa kerran loppunsa. Jumala on pienien ja heikkojen puolella. Voi aikuisia ja vahvoja. He ovat kadotuksen portilla. Vain Jumalan armo ja uskon syntymisen ihme voi heidät pelastaa.

Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan pappi, rovasti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti