Mikä seurakunta, mikä valuutta?

Vuonna 1965 Siperian takamailla olevaan kylään saapui neuvostoviranomaisia punaisine kokardeineen ja kirkkaine otsineen. Kylän vanhin otti heidät ystävällisesti vastaan ja kysyi:

•            Siellä Pietarissa ja Moskovassa oli 1917 jotakin erimielisyyksiä ja vihanpitoa. Miten siellä loppujen lopuksi kävi? Meille ei ole tullut tietoa asiasta.

Eri alueseurakunnissa näyttää työt jatkuvan entiseen malliin ja lähes entisin voimin. Karjalohjalla saimme luvan toimittaa joka sunnuntai messun klo 10. Se on iso asia seurakuntamme identiteetille. Seurakuntahan on Raamatulliselta pohjaltaan jumalanpalvelusyhteisö. Nyt voimme näyttää, että kirkossa todella käydään sunnuntaisin. Meidän ihmisten lisäksi Jeesus on aina paikalla. Sanassa ja Ehtoollisessa, rukouksissa ja virsissä. Kun kerran Jeesus on  paikalla, tule sinäkin. Sunnuntain messu on tankkauspaikka, jossa saamme uskoa, terveyttä, iloa ja Jumalan rauhaa. Oikeastaan meillä on Joulu joka sunnuntai. Jaksamme elää koko viikon  uskon varassa. Mikä ihmeellisintä: arjessakin Jeesus kulkee mukana. Se on tosi hyvä, koska tätä arkea tuntuu olevan enemmän kuin juhlaa.

Laitan tuohon alle muutaman liitteen. Meillä on nyt Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan ystävät - yhteisö, jonka tehtävä on ennen muuta olla. Ei tehdä jotakin, vaan olla jotakin. Etsijöitä, rukoilijoita, ihmettelijöitä ja Jumalan rakkauden vastaanottajia. Toivon, että messut ja muut seurakunnan riennot Karjalohjalla vuonna 2013 voivat olla levon, virkistyksen, ilon ja pahan olon purkamisen paikkoja. Tässä yhteisömme on vahvasti mukana.

Meille on eri tasojen herrat – piispaa myöten – kertoneet, että ”yhtymäseurakunta, kappeliseurakunta ja alueseurakunta ovat oikeastaan sama asia. Eroa tuskin huomaa”. Itse kuitenkin huomasin, että kanttorin ja diakonin viroista annettiin puolet sammattilaisten hyväksi, talouspäällikön virka hävisi Lohjan hyväksi. Tilalle saimme hallintopuolelle apuja, mutta toiminta menetti kokonaisen viran. Tämän takia oli varmasti Jumalan hyvä tahto, että minut jätettiin sataprosenttisesti vain karjalohjalaisten paimeneksi. Koitan olla diakonisesti suuntautunut ja entistä laulavampi pappi. Jospa se edes vähän auttaa meitä sydämeltämme Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan jäseniä kokemaan: Karjalohjan seurakunta ei ole kuollut.

Ihmisen elämässä on jatkuvasti muutoksen ja kriisin aika. Tiesitkö talouden puolelta, että muutamat maailman johtavat suuryhtiöt ovat syntyneet laman aikana? Kriisissä on kasvun alku. Myös Karjalohjan hyvämaineisessa seurakunnassa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan alouette kappalainen