Vuonna 1965
Siperian takamailla olevaan kylään saapui neuvostoviranomaisia punaisine
kokardeineen ja kirkkaine otsineen. Kylän vanhin otti heidät ystävällisesti
vastaan ja kysyi:
- Siellä Pietarissa ja Moskovassa oli 1917 jotakin erimielisyyksiä ja vihanpitoa. Miten siellä loppujen lopuksi kävi? Meille ei ole tullut tietoa asiasta.
Eri
alueseurakunnissa näyttää työt jatkuvan entiseen malliin ja lähes entisin
voimin. Karjalohjalla saimme luvan toimittaa joka sunnuntai messun klo 10. Se
on iso asia seurakuntamme identiteetille. Seurakuntahan on Raamatulliselta
pohjaltaan jumalanpalvelusyhteisö. Nyt voimme näyttää, että kirkossa todella
käydään sunnuntaisin. Meidän ihmisten lisäksi Jeesus on aina paikalla. Sanassa
ja Ehtoollisessa, rukouksissa ja virsissä. Kun kerran Jeesus on paikalla, tule sinäkin. Sunnuntain messu on
tankkauspaikka, jossa saamme uskoa, terveyttä, iloa ja Jumalan rauhaa.
Oikeastaan meillä on Joulu joka sunnuntai. Jaksamme elää koko viikon uskon varassa. Mikä ihmeellisintä: arjessakin Jeesus
kulkee mukana. Se on tosi hyvä, koska tätä arkea tuntuu olevan enemmän kuin
juhlaa.
Laitan
tuohon alle muutaman liitteen. Meillä on nyt Karjalohjan hyvämaineisen
seurakunnan ystävät - yhteisö, jonka tehtävä on ennen muuta olla. Ei tehdä
jotakin, vaan olla jotakin. Etsijöitä, rukoilijoita, ihmettelijöitä ja Jumalan
rakkauden vastaanottajia. Toivon, että messut ja muut seurakunnan riennot
Karjalohjalla vuonna 2013 voivat olla levon, virkistyksen, ilon ja pahan olon
purkamisen paikkoja. Tässä yhteisömme on vahvasti mukana.
Meille on
eri tasojen herrat – piispaa myöten – kertoneet, että ”yhtymäseurakunta,
kappeliseurakunta ja alueseurakunta ovat oikeastaan sama asia. Eroa tuskin
huomaa”. Itse kuitenkin huomasin, että kanttorin ja diakonin viroista annettiin
puolet sammattilaisten hyväksi, talouspäällikön virka hävisi Lohjan hyväksi.
Tilalle saimme hallintopuolelle apuja, mutta toiminta menetti kokonaisen viran.
Tämän takia oli varmasti Jumalan hyvä tahto, että minut jätettiin sataprosenttisesti
vain karjalohjalaisten paimeneksi. Koitan olla diakonisesti suuntautunut ja
entistä laulavampi pappi. Jospa se edes vähän auttaa meitä sydämeltämme
Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan jäseniä kokemaan: Karjalohjan seurakunta
ei ole kuollut.
Ihmisen
elämässä on jatkuvasti muutoksen ja kriisin aika. Tiesitkö talouden puolelta,
että muutamat maailman johtavat suuryhtiöt ovat syntyneet laman aikana?
Kriisissä on kasvun alku. Myös Karjalohjan hyvämaineisessa seurakunnassa.
Jeesus
kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan alouette kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti