Niinistö ja Haavisto



Suomi käy linjavaalit maltillisen uudistumisen ja ”ultrabra” liberalismin välillä. Minulle tuo valinta on ennen kaikkea valinta kristillisen arvomaailman ja new-age sekulaariuskonnon välillä. Vaikka kumpikaan ehdokkaista ei ole korostetun kristitty eikä tunnustava ateisti, niin kyllä viiteryhmä erottuu. Niinistölle tärkeitä arvoja ovat koti, uskonto ja isänmaa globalisoituneessa  maailmassa. Haaviston arvopohja on toisaalla, kaukana Jumalan Sanasta, kaukana kansankirkon ja kristillisen kulttuurin juurista.

Suomen tasavallan presidentti on kansan presidentti, jonka tulee kunnioittaa vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan. Tämän lisäksi presidentin on uskallettava myös edustaa enemmistöä: tavallisia, perusluterilaisia, työtätekeviä ja yksinkertaisia suomalaisia. Meitä, joiden kulttuuriharrastuksiin kuuluvat ralli, formulakisat, jääkiekko, sohvalla makailu ja tikanheitto kesämökillä. Joskus koppa kaljaa.

Olen miettinyt presidentin taitoa ja valmiutta toimia mahdollisissa kriisioloissa. Niinistön elämänkohtaloissa on vieraammallekin paljastanut kuva rauhallisesta ja panikoimattomasta ihmisestä. Esimerkkinä vaikka tsunaminaikainen esimerkillinen käyttäytyminen Thaimaassa.

Raamatun sana kertoo meille mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen meistä on Jumalan Sanan mukaan syntinen ja kadotustuomion alainen. Siksi on risti, Jeesuksen sovitustyö ja suuri armo jokaista syntistä kohtaan. Jokaista: varasta, murhaajaa, valehtelijaa, avokasta, homoa, juoruajaa ja pahan puhujaa. Tuo armo kuuluu syntisille, jotka katuvat ja tekevät parannusta synnistään. Jotka tunnustavat ja tunnistavat väärät tekonsa. ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee”, sanoi Jeesus aviorikoksesta kivitystuomion saaneelle naiselle. Armahdus synnistä ja kehotus elää Jumalan tahdon mukaan. Tätä Jumala odottaa ihmisiltä, kansoilta ja kansanjohtajilta.

En tunne Niinistöä, enkä Haavistoa. En kuulu mihinkään puolueeseen, mutta se sotii arvojani vastaan, kun joku elää julkisesti synnissä – homosuhteessa - ja on siitä ylpeä. Ateisti voi näin tehdä. Uskonsa mukaan. Kristityn, Jumalan lapsen, tulee toimia Raamatun mukaan. Se tarkoittaa  halua eheytymiseen, uudistumiseen, parantumiseen ja muuttumiseen. Jumalan armosta ja Jumalan avulla.

Tarvitsemme kaikki  yhteistä rukousta kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Rukousta tarvitsevat vaalien molemmat  ehdokkaat: Niinistö ja Haavisto.

Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti




Kirkkoherra Heikki Linnavirran kotisivut

Palaute: heikki.linnavirta-at-evl.fi






Laulu Espoon hiippakunnasta


Sävel: Taas kukkasilla kukkulat,
toisinto läntiseltä Uudeltamaalta

Sanat: Anna-Mari Kaskinen

(26 säkeistöä kattaa kaikki
Espoon hiippakunnan seurakunnat)

1.
On laaja hiippakuntamme ja rikas taustaltansa.
Tuomiokirkkoon kauniiseen vaeltaa kirkkokansa.
Se seurakuntaa palvella on saanut sillä paikalla
kuudetta sataa vuotta.


10.Jo Topelius aikanaan sai Karjalohjaa kiittää.
Sen laaksoilla ja vuorilla maan kauneutta riittää.
On pieni, hyvämaineinen nyt kansa seurakunnan sen.
Se ukkosenkin voittaa.

15. Keskellä Lohjan kaupungin on kivikirkko suuri,
ja viisisataa vuotta jo on kohonnut sen muuri.
Se kantaa Laurin nimeä. Hän oli köyhän ystävä
kuin itse Kristus, Herra.

17. Jo kaukaa, halki peltojen saat nähdä kauniin merkin.
Se Nummen kirkon torni on, piirretty viivoin herkin.
Sen krusifiksi kuljettaa nyt meidät vuosisatain taa,
vaan jatkuu sanan kylvö.

18. Keskelle vehmaan maiseman Pusulan kirkko tehtiin.
Nyt usko vuosisatainen näin puhjeta saa lehtiin.
Taas kaikuu viesti kellojen. On kansa kuullut kutsun sen
jo kaksisataa vuotta.

21. Jumala viisaudellaan vaatimatonta käyttää
ja hauraissa ja heikoissa hän suuruutensa näyttää.
Se Sammatissa tiedetään, kun torppaan pieneen, köyhimpään
Elias Lönnrot syntyi.

26.Sen vaakunassa tähti on, se Kristusvalon toistaa,
ja seurakunta jokainen nyt sakaroina loistaa.
On risti kaiken keskellä. On siinä toivo, elämä,
ikuisen ilon lähde.